Kevätpukki 2020

19.5.2020

PUKKIJAHDIN ALOITUS, lauantai 16.5.2020

Tarkoitus oli ajella Pertsalle vain hakemaan metsästystarvikkeita, joita oltiin yhdessä tilattu jo hyvissä ajoin lopputalvesta. Tavaroita oli jo odoteltu, joten innoissani lähdin sovittuna aikana liikkeelle! Ajatus oli, että käydään paikallisella ampumaradalla kohdistamassa tuo uutukainen Sako S20 kivääri Sakon uusille Powerhead Blade täyskupariluodeille ja rikotaan samalla hieman kiekkoja.

Kun pääsin perille keli oli erittäin epävakainen, joten päätettiin sateen vuoksi jättää kiekot rauhaan, mutta käytäisiin kuitenkin kiväärillä ampumassa. Olihan tuo S20 kaikin puolin uusi laite meille molemmille, joten kivahan noihin on tutustua. Miehet siis 100m radalle ja kiikari kohdalleen, 5 patruunaa se vaati. Sen jälkeen ammuttiin muutamia laukauksia ratapatruunoilla, jotka kävivät kyllin lähelle tuota Bladea, että niillä voitiin testata asetta. Ammuttiin seisaaltaan 100m päässä oleviin maaleihin. Minulla osui ok ja Pertsalla perkeleen hyvin, harrastaahan hän kilpa-ammuntaa. Muutin muuten Pertsan nimen tähän tekstiin, koska muutkin plokit tekee niin. Miksi? Ei sitten mitään hajua, mutta samapa se, mennään valtavirran mukana tässä asiassa.
Kun S20 oli saatu kohdilleen ja suurin ammuntatarve tyydytettyä jätettiin ampumaradan mahtava ruudintuoksu taakse, ja hypättiin autoon.

Ennen reissua olimme puhuneet Pertsan kanssa, että jos keli on sopiva hän ”saattaisi” intoutua illalla hiipimään kaurispukkia, olihan kevätjahdin aloituspäivä. Kuin pyynnöstä keli alkoi kirkastumaan klo 19.00 tienoilla, joten päätös lähteä jahtiin oli helppo tehdä. Olin jo hyvissä ajoin ennen lauantaita kysynyt, olisiko mahdollista päästä mukaan kameran kanssa, jos hän päättäisi jahtiin lähteä, ja tämähän sopi!

Pertsalla oli tiedossa muutama pukki joita hän oli kevään aikana katsellut, joten näitä lähdimmekin etsimään. Ajoimme ensimmäisenä hänen peurakopilleen, jätimme auton parkkiin ja lähdimme hiipimään pellon reunoja kauriiden tiedettyjen makuupaikkojen läheisyyteen. Pienen, noin 600m lenkin aikana näkyi paljon kauriiden raapimia pusikoita ja sorkanjälkiä maassa. Paikka näytti hyvältä jopa kyttäämiseen, mutta Pertsan ohjeiden mukaan, hypättiin autoon ja siirryttiin seuraavalle paikalle. Tässä paikassa oli joki metsän ja pellon välissä ja täällä hän olikin nähnyt aikasemmin kaurispukin, ollessaan majavajahdissa keväällä. Vehkeet taas kantoon, ja naakimaan. Heti alkumetreillä näimme yksinäisen peuran poistuvan palstalta, joten ainakin jotain elämää siellä oli. Vajaan kilometrin lenkin aikana näkyi reilusti taas jälkiä, mutta kauriit loistivat poissaolollaan.

Tältä näyttää puu, kun kaurispukki on kelonut siihen sarviaan.


Keli alkoi kirkastumaan, joten ajattelimme, että odotellaan hetki kunnes mennään seuraavaan paikkaan. Silloin ehdotin, että ”voitaisko ajella autolla hieman, olis mahtava päästä kuvaamaan peuroja jos niitä näkyisi?” ja tämähän sopi. Molemmat kyllä hyvin tiesimme, että sateisen päivän jälkeen kun ilta kirkastui ja aurinko näyttäytyi, olisi suorastaan ihme, jos peurat eivät tulisi ulos metsistä. Ajoimme noin viisi minuuttia autolla kun näimme ensimmäiset peurat, matkaa oli tosin sen verran reilusti, että hyvää kuvaa en saanut, jatkoimme matkaa. Seuraavat peurat näkyi jo parin minuutin päästä seuraavalla pellolla. Sinne pääsimmekin sen verran lähelle, että onnistuin ottamaan muutaman kuvan laumasta. On noita eläimiä kiva päästä ”ampumaan” myös kameralla. Onnistumisen tunne on aina mahtava!

valkohäntäpeurat
Peurat tulivat ulos pelloille heti kun ilma selkeni

Kuvat oli otettu, lähdettiin seuraavaan paikkaan. Täällä on näkynyt lähellä toisiaan parikin hyvää pukkia, joista toisella on pitkät piikit. Tälläinen pukki voi olla vaarallinen, joka olisi hyvä poistaa. Kiiman alkaessa pukit taistelevat rajusti naaraista, ja tuollaisilla sarvilla voi saada pahaa tuhoa aikaan, kun niistä puuttuu takapiikit, jotka pysäyttävät sarven sen mahdollisesti lävistäessä vastustajan nahan. Matkalla seuraavaan naakimispaikkaan Pertsa huomasi kaukana pellolla kaksi hahmoa. Äkkiä kiikarit silmille, kyllä, kaksi kaurista. Kyllä, kaksi pukkia!

Jatkoimme autolla matkaa suunniteltuun paikkaan, kunnes huomasimme, että pukit aloittivat ihmeellisen kilpajuoksentelun pellolla. Pääsimme hieman lähemmäs ja huomasimme, että tappeluhan siellä oli menossa! Äkkiä kamera esiin ja kuvaamaan. En ollut koskaan aiemmin nähnyt vastaavaa tilannetta, vaikka olinkin jonkun verran päässyt kauriita metsästämään. Näistä suurinta osaa Eestissä ja vieläpä kiiman aikoihin, eikä kuitenkaan koskaan ollut tätä tullut todistettua. Tässä taistelussa ei kuitenkaan ollut kyse kiimasta, vaan reviiristä! Pukithan voivat asua hyvinkin pienellä alueella jonne ne houkuttelevat naaraita. Metsäkauris onkin siitä hyvin erilainen kotoisaan valkohäntäpeuraamme verrattuna, että kaurislehmät kulkeutuvat pukkien luokse, kun taas peuroissa pukit etsivät itselleen parittelukumppaneita. Tämä johtuu paljolti siitä, että kaurispukeilla on reviiri jota se sorkin ja sarvin puolustaa. Metsäkaurisnaaraat taas eivät ole kovin reviiritietoisia vaikka saattavat kevällä pysytelläkin samalla alueella pukin kanssa.

Kauriista voidaan nippelitietona vielä sanoa, että se on ainoa hirvieläin, jolla on viivästynyt sikiönkehitys. Se tarkoittaa sitä, että vaikka kiima on heinä-elokuun vaihteessa, hedelmöittynyt munasolu kiinnittyy kohtuun vasta joulukuun tienoilla, täten kauriilla on myös hirvieläimistä pisin kantoaika. Kauris on pohjois-eurooppalaisista hirvieläimistä tuottavin. Naaras on sukukypsä jo vuoden ikäisenä ja säilyttää lisääntymiskyvyn koko elämänsä. Mutta, palataanpa asiaan… Sain siis kuvattua pari minuuttia kauriiden taistelua, käsivaralta, 600mm putkella, eipä ollut helpoin tehtävä, mutta onnekseni sain seurata tuota taistoa näytöltä koko tämän ajan!

Tästä voit katsella tuon spektaakkelin, jota pääsimme Pertsan kanssa todistamaan.

Kun reviiritaisto lakkasi ja alueen valtapukki oli ratkaistu, huomasimme tuuriksemme, että  taistelun hävinnyt oli tuo ”vaarallinen” pukki, joka nopean pakospurtin jälkeen alkoi siirtymään kohti aluetta, johon olimme jo alunperin matkalla. Eli matkaan kohti alkuperäistä paikkaa, vain sillä erolla, että emme menisikään hiipimään, vaan kyttäämään ja odottamaan reviiritaistelun hävinnyttä pukkia.

Pääsimme suunnitellun paikan lähelle metsän laitaan, ja autolle löytyi sopiva paikka. Olettamus oli, että tästä läheltä se pukki on tulossa. Vieressä asui toinenkin metstästäjä, Kilu (nimen lisäksi myös Kilun ulkonäköä on muutettu, mutta sitähän te ette huomaa, koska kuvaa kilusta ei ole), joten soitetaanpa hänelle ja selitetään tilanne. Puhelu käyntiin ja Kilu vastasi puhelimeen välittömästi ”oon passissa, ei pysty puhumaan!”. Pertsa koitti siinä selittää, että ollaan aika lähellä aluetta, jossa hän usein on, ja samalla selvittää mikä tilanne olisi. Kilu koitti sanoa jotain puhelimeen, selkoa ei tullut, ja puhelu loppui. ”Ok, eiköhän tämä ole hyvä paikka”, sanoi Pertsa ja totesi, että ”täytyy vielä soittaa maanomistajalle”. Tämä siksi, että oletettavasti pukki tullaan ampumaan juuri kylvettyyn peltoon, jos se meidän passiin tulee. Maanomistaja vastasi nopeasti puhelimeen todeten, että homma on kunnossa, sekä toivotti tsempit jahtiin.

Homma oli siis selvä, passipaikka löytyi. Nousimme autosta, ja kysäisin vielä Pertsalta, että haluaisiko hän ottaa tuon Sakolaisen ja uusia Blade -ammuksia. Sillä combolla tuskin on Suomessa vielä sorkkaa ammuttu. Pertsahan otti tietysti mahdollisuudesta kiinni, nappasi kiväärin kainaloon ja siirryimme passiin. Passiin päästyämme näimmekin heti kauriin parin rakennuksen välistä, noin 300 metrin päässä. Se oli mennyt makuulleen peltoon. Näytti siltä, että homma ei ehkä sittenkään tule menemään aivan suunnitellusti. Jos se tuolta nyt tuleekin tänne, niin sen täytyy tulla juuri tiettyä linjaa, että ampuminen voi onnistua. Hetki kului ja pukki siirtyi makuulta, emme nähneet mihin suuntaan se lähti, joten nyt voisimme vain odottaa, tuleeko se sektoriin vai ei. Aikaa ei mennyt minuuttiakaan kun näin pukin liikkuvan peltojen ja rakennusten välissä olevassa metsäsaarekkeessa. Sanoin Pertsalle, että ”tuolla se on, ole valmis”. Tauistelussa juuri turpaansa saanut pukki seisoi mäntyjen välissä sektorissa, johon ei voisi ampua, matkaa vain 150 metriä. Oli pakko odottaa ja katsoa mihin se liikkuisi. Aikaa kului useita sekunteja, (jotka odottaessa tuntuu muuten minuuteilta) kunnes pukki säntäsi liikkeelle, lähes suoraan meitä kohti. Jos se jatkaisi tuota linjaa, se menisi meistä ehkä viiden metrin päästä ohi. Pukki jatkoi liikettä ja noin 100 metrin päässä meistä se teki linjaansa korjausliikkeen ja lähti etenemään kohti sitä ainoaa sektoria johon sen voisi ampua, nyt saattaisi käydä sittenkin tuuri. Pertsa nosti kiväärin poskelle ja minä kuvasin. Pukki oli noin 60m päässä kun hän vihelsi, että saisi pukin pysähtymään. Ei elettäkään, pukki jatkoi etenemistä. Uusi vihellys, eikä reaktiota. Joutuukohan sitä ampumaan juoksuun, mielummin ei! Kolmas vihellys ja pukki pysähtyi. Alle sekunti siitä ja S20 puhalsii äänenvaimentajastaan ulos uuden täyskuparisen Bladen. TSUP! Luoti tavoitti kauriin, joka kyykkäsi niille sijoilleen. Hieno laukaus, onnittelut!

Hetken päästä puhein soi, näytöllä lukee Kilu. Pertsa vastasi ja sanoi heti, että pukki nurin, johon välitön vastaus ”kuulin”. Samalla kaatopaikasta reilusti oikealla näkyi hahmo, joka kömpi ulos yhdestä niistä rakennuksista joka esti ampumisen siihen suuntaan. Kiluhan se siellä. Nyt siis selvisi missä hän oli passissa, noin 300m päässä meistä. Eikai nyt käynyt niin, että hän oli kyttäämässä tuota samaa pukkia?!? Pertsan ilmeestä näki, mitä hän ajatteli; ”PERKELE en kai ampunut kaverin pukkia?”

Kilu käveli paikalle hieman hämmentynein elein kysyen ”mistä tämä pukki oikein tuli?” katsoen samalla pukkia. Ennen kuin kerkesimme vastaamaan, hän totesi, että tässä lähistöllä on liikkunut useita pukkeja, tämänkin hän on nähnyt, mutta tänään ei ollut nähnyt sitä. Keskustelun jälkeen selvisi, että pukki oli tullut sellaisesta kulmasta, että Kilu ei sitä ollut havainnut. Paikka johon se loppujen lopuksi kaadettiin, oli täysin pimennossa Kilun kytispaikalta. Häntä silminnähden harmitti, että tilanne oli mennyt häneltä ohi, mutta onnitteli vilpittömästi Pertsaa kaadosta.

Täytyy sanoa, että jumaleissön, kylläpä sitä ihminen voikin nauttia jahdista myös kameran takana. Nautin tuosta jahdista täysin tissein, vaikka tällä kertaa liipasinta puristikin joku muu kuin allekirjoittanut.

Pukki putsattiin asianmukaisin tavoin ja siirrettiin kylmiöön roikkumaan. Tämän jälkeen metsästäjät siirtyvät (kaikki kolme) illan viettoon. Se taas on kokonaan eri tarina…

Uskallan muuten väittää, että tuo kauris oli ensimmäinen Suomessa ammuttu sorkkaeläin tuolla Sakon uudella S20 kiväärillä ja varmastikin myös ensimmäinen laatuaan tuolla Blade -luodilla! Onnittelut siitä vielä Pertsalle. Jos olen väärässä, niin korjatkaa asia välittömästi kommentteihin, kiitos.

Luodista on allekirjoittaneella kovat odotukset ensi kaudelle, sillä on sen testit näyttäneet niiiiin lupaavilta. Jos ulkopuolisen tahon tekemä testi kiinnostaa, niin tästä pääset lukemaan sen (teksti on englanniksi)

Jahtiterveisin,
Yrssi

Jaa kirjoitus muillekin

8 vastausta

Vastaa

Uutta kaupassa

8 vastausta

Vastaa

Lisää
Luettavaa

Aimpoint GAIM

Mikä ihmeen GAIM? Olen kesän ajan päässyt tutustumaan Aimpointin kehittämään GAIM metsästys ja -ammuntasimulaattoriin ja selvittänyt onko se erittäin hauska peli vai ammuntaharjoittelua tukeva hankinta. Kyseessä on siis VR-laseilla käytettävä simulaattori jossa voi ampua aina savikiekkoja haulikolla ja riistaa kiväärillä. Laite toimii Oculus Quest -virtuaalilaseilla, ja vain niillä. Ampuminen/metsästys tapahtuu

Lue kirjoitus »
Beretta Ultraleggero

Beretta Ultraleggero

Ultraleggero (ultrakevyt) Beretta julkaisi tälle vuodelle täysin uudenlaisen tuotteen. Kolmisen vuotta kestänyt kehitystyö saatiin valmiiksi ja 20.5.2021 julkaistiin uusi ultrakevyt päällekkäispiippuinen 12/76 haulikko. Kyseessä on siis markkinoiden kevyin teräslukkorunkoinen päällekkäispiippuinen haulikko. Heti alussa lienee aiheellista mainita, että haulikko on ranskanlilja -merkinnällä vartustettu, joka tarkoittaa, että sillä saa ampua kaikkia korvaavia

Lue kirjoitus »

Lämpökamera kytikselle?

Hyötyä vai turhaa elektroniikkaa? Tällä hetkellä puhutaan paljon pimeänäkölaitteista ja siitä onko niiden käyttö eettistä tai miten eettistä se on, vai puhutaanko kenties ”huijaamisesta”? Onko laitteesta metsästyksen kannalta hyötyä vai onko repussa pelkästään turhaa elektroniikkaa? Kannattaako kytikselle tai metsästykseen hankkia lämpökamera?Jutun lopussa kerron oman mielipiteeni näihin kysymyksiin. Ensi kokemukseni Vuosi

Lue kirjoitus »