Hirvikiväärin kupariluodit testissä OSA 1

28.8.2020

Miten pääsisin testaamaan?

Sain ensiluokkaisen mahdollisuuden päästä tekemään itseäni jo pitkään kiinnostanutta testiä Sakon testiradalle Hausjärvelle. Olin noin vuoden selvitellyt miten pääsisin testaamaan kupariluoteja ja niiden toimivuutta, ja viimein kun Sakolta tuli heidän oma kupariluoti markkinoille, oli heidänkin helpompi suostua testiin heidän radalla ja laitteilla.

Kun muutamien viestien ja puheluiden avulla sain sopiviin henkilöihin yhteyden ja ehdotin testiä, pääsimme välittömästi samalle aaltopituudelle asiasta. Ehdotin siis, että valitsisimme muutama yleisen kupariluodin ja tehtäisiin niillä kunnollinen ja rehellinen testi.

Kerroin tietysti jo alustavien keskusteluiden aikana, että vaikka olenkin tehnyt Sakon kanssa yhteistyötä ei aikomukseni ole suosia yhtään valmistajaa ja haluan tehdä testin niin rehellisesti ja tasavertaisesti, kuin mahdollista (tästä tulee lisää myöhemmin). Vastaukseksi sain Lasselta, että ”ilman muuta, muutenhan se ei olisi testi ollenkaan”.

Tässä vaiheessa lienee aiheellista kertoa millainen testaaja on kyseessä. Oma ampumiseni on siis harrastetason toimintaa vailla minkäänlaista kilpataustaa tai kilpamuotoista harjoittelua. Kaiken ampumisen ja treenin perustana on ollu ja edelleen on turvalliset ja eettiset riistalaukaukset. Tässä on siis tarkoitus tehdä testiä metsästäjän silmin eränkävijältä toiselle.

Perinteinen kuva metsätyksestä, kuitenkin erittäin pieni osa kokonaisuutta.

Ennen kuin mennään varsinaiseen testiin ja sen tuloksiin, haluan painottaa, että on ammunnan tulokset mitä hyvänsä, joka tapauksessa jokaisen metsästäjän vastuu ja velvollisuus on etsiä omaan kivääriinsä sopiva patruuna. Vaikka joku patruuna ei toimisi yhdessä kiväärissä saattaa se varsin hyvin toimia toisessa, kun siis puhutaan käynnistä. Joka tapauksessa metsästyksessä on aina tarkoituksena tuottaa varma, hyvin kohdistettu, heti tappava ja eettinen riistalaukaus.

Sakon testiradalle Hausjärvelle

Kun viimein olimme päässeet sopuun mahdollisesta päivämäärästä ja muista asioista löimme homman lukkoon ja viimein maanantaina 24.8.2020 saavuin Sakon testiradalle Hausjärvelle ja päästiin aloittelemaan testiä. Paikalla oli Sakon patruunapuolelta Lasse Levula ja Joija Tikkanen, sekä markkinoinnista Bruce Deschamps. Oli hieno nähdä, että myös Sakon puolesta oltiin mukana täysillä ja päivän aikana omien somekanavieni lisäksi myös Sakon medioissa oli mainintaa päivän touhuista. Tässä vaiheessa tuli silti mieleeni, että Sakolla toden teolla uskalletaan luottaa omiin tuotteisiin, eikä pelätä ulkopuolisen tahon tekemiä testejä, sillä ensimmäiset julkaisut someen laitettiin ennen kuin yhtään patruunaa oli ammuttu. Kysyinkin tässä välissä, että mitä jos Sakon patruuna ja luoti osoittautuvat testituloksissa häntäpään tuotteiksi, sain vastaukseksi, ”silloin meidän täytyy parantaa!”.

Päätettiin siis valita kuusi eri merkkistä luotia/patruunaa, ja tehdä niillä ne testit ja kokeet, jotka meitä metsästäjiä aina kiinnostaa…

”kuinka tarkka se on?”
”kuinka se käy eri nopeuksilla?”
”kuinka hyvin itse patruuna toimii”?
”kuinka hyvin luoti aukeaa”?
”kuinka hyvin luoti aukeaa ammuttaessa kauas?”


Listalle valikoitui seuraavat patruunat ja testin joissain osioissa pelkästään kyseisten patruunoiden sisältämät luodit.

1. SAKO POWERHEAD BLADE (10,5g)
2. SAKO POWERHEAD II / Barnes TTSX (10,5g)
3. LAPUA NATURALIS (11g)
4. TARVAS (10,7g)
5. NORMA ECOSTRIKE (9,7g)
6. HORNADY GMX (9,72g)

Mikä kaliiperi?

Kaliiperiksi valikoitui .308win puhtaasti siitä syystä, että se lienee myydyin kaliiperi Suomessa ja muistelen lukeneeni jostain tilastosta, että sillä kaadettaisiin Suomessa eniten hirviä vuosittain, tähän jos joku esittää eriävän faktan, muokkaan tekstiä, siihen asti mennään siinä uskossa, että tuo väittämä pitää paikkansa.

Aluksi ajattelimme, että ampuisin nuo kaikki patruunat omalla metsästyskiväärilläni, mutta myöhemmin kun siirrymme ampumaan gelatiiniblokkeihin, joudumme laskemaan luotien nopeuksia simuloidaksemme realistisia vauhteja niin olisimme joutuneet joka tapauksessa käyttämään siihen paremmin soveltuvaa kivääriä ja melko lyhyttä piippua, joten päädyimme ampumaan kaikki ammukset samalla kiväärillä. Kivääriksi valikoitui siis SAKO TRG M10 655mm piipulla ja 11″ rihlanousulla (rihlanousu on se piipun pituussuuntainen matka, jonka aikana rihlat, eli ”urat” aseen piipussa tekevät täyden kierroksen, eli mitä suurempi luku sitä hitaammin luoti pyörii). Tunnetustihan TRG M10 on erittäin tarkka kivääri joten ainakin kaikille patruunoille annetaan loistava mahdollisuus toimia. Tästä tietysti löytyy varmasti eriäviäkin mielipiteitä, niistä voidaan jutustella jutun kommenttiosiossa. Omakohtainen kokemus TRGn tarkkuudesta rajoittuu vain muutamaan ammuntakertaan, yksi niistä oli 605m etäisyydeltä ampuminen vaahtosammuttimeen, tai siis sen viereen, siitä voitte käydä lukaisemassa täältä.

Sitten itse asiaan

Pieni aloituspalaveri, samalla kun vielä putsattiin ase, että se olisi varmasti valmis päivän koitoksiin. Sovittiin, että ammun ensin kaikki patruunat, mitataan nopeudet 10m päässä ja uudelleen 100m päässä. Sen jälkeen tietokone mittaa kasat ja vertaillaan tuloksia. Kistler -merkkiset mittalaitteet olivat valmiina vastaanottamaan ammuksiani, joten ei muuta kun asiaan. Lasse asetteli softaan tyhjän ohjelman, voitiin aloittaa.

Siviilipatruunoiden tuotepäällikkö Lasse Levula syötää tietoja ohjelmaan sitä mukaa kun minä ammun.


Ammuttiin ensin neljä lämmityslaukausta rangepatruunoilla, jonka jälkeen aloitin ampumaan pinon päällimmäisenä olevaa patruunaa edeten aina alimpaan rasiaan asti. Ammuttiin viiden patruunan erissä ja laitteet mittasivat suoritusta. Kaikki tulokset kirjautui ylös. Tämän jälkeen sovimme, että putsataan ase vielä kerran, siis kaikki kuparit ja epäpuhtaudet pois piipusta ja toistetaan koe. Jätimme aseen liemiin puhdistumaan ja siirryimme lounaalle.

Testiin valikoituneet patruunat


Seuraava setti

Lounaalta palattuamme aloitimme ammunnat uudelleen, mutta tällä kertaa niin, että en tiedä mikä patruuna milloinkin on lippaassa. Päätimme tehdä varmuuden vuoksi näin, jotta kaikki patruunat ovat samalla viivalla, eikä mikään pääse vaikuttamaan ampumiseen. Voisihan sitä kuvitella, että kun ollaan Sakon puitteissa ampumassa, että sitä tahtomattaan alitajuntaisesti yrittäisi tsempata juuri näiden patruunoiden kohdalla. Noh, Joija latasi patruunat ja laittoi lippaan kiinni, jonka jälkeen alettiin ampumaan.
Vielä kerran mainittakoon, että tässä testissä käytimme SAKO TRX M10 kivääriä 655mm pituisella piipulla.

Joija siis latasi TRGtä ja minä paukutin menemään, tulokset olivat lähes samat kuin ensimmäisellä ampumakerralla, ja kahden viiden ammuksen setin keskiarvon osalta ne näyttivät tältä:

1. SAKO POWERHEAD BLADE (10,5g) 18,9mm
2. NORMA ECOSTRIKE (9,7g) 25,7mm
3. SAKO POWERHEAD II / Barnes TTSX (10,5g) 27,45mm
4.TARVAS (10,7g) 31,45mm
5. HORNADY GMX (9,72g) 32,55mm
6. LAPUA NATURALIS (11g) 37,35mm

Tuloksista pitkällä piipulla

Tässä vaiheessa lienee edelleen hyvä mainita, että patruunat ja luodit ovat monesti asekohtaisia. Tämän takia halusimme tarjota parasta eli tuon TRG M10 kiväärin. Nyt tuloksista voi varmasti jo ymmärtää miksi halusin tuon toisen kierroksen niin, etten tiedä mikä patruuna on kyseessä, etten pääse mitenkään alitajuntaisesti vaikuttamaan tulokseen, silti tulos toisti itseään.

Tämän testin tarkoitus ei ole asettaa yhtä luotia parhaaksi tai toista huonoimmaksi, jokainen saa tehdä omat analyysit ja spekuloinnit saamieni tulosten perusteella. Sanotaan nyt kuitenkin, että en malta odottaa tuloksia, kun muutaman päivän päästä menemme ampumaan ballistiseen geeliin (gelatiinimassa). Niistä tuloksista on tarkoitus kuvata highspeed videota, joten vaikka pelkästään ampuminen ja niiden tulokset ovat mielenkiintoista tietoa, niin myös videoiden sisältö tulee olemaan erittäin kiinnostavaa katseltavaa ja tämän kaiken tuon myös teidänkin nähtäville.
Noh, siitä tulee lisää myöhemmin, palataan tuloksiin.
Yllä siis kaikkien patruunoiden kahden viiden laukauksen sarjan keskiarvo, jossa Sakon Blade tuotti pienimmän kasan. Voitaneen sanoa, että kaikki patruunat kävivät kasan osalta täysin moitteetta metsästysammuntaan. Suurinkin kasa oli kuitenkin alle 40mm ja esimerkiksi metsästysammunnan kilpailuissa 10 pisteen ympyrä on halkaisijaltaaan 30mm, eli nuo kaikki olisivat olleet kympissä, sillä ne olisivat tosiaan rikkoneet kympin rajan. Kasan koko siis saadaan kun mitataan kahden kauimman laukauksen välinen etäisyys osumien keskipisteistä, jolloin noiden kauimmaisten laukausten välinen ero sisäreunasta sisäreunaan olisi 37,35mm – 7,62mm = 29,73mm, eli heittämällä kaikki kymppejä.

Sanon siis vielä kerran, että metsästysammuntaan ja etenkin suurriistalle kyllin tarkkoja patruunoita kaikki. Otettakoon vielä huomioon, että ampujana on, kuten aiemmion mainittua harrastetason metsästäjä. Nuokin kasat olisi varmasti ollut ammattimieheltä kaikki pienempiä, mutta sen spekulointi on turhaa (vaikkakin varmasti hauskaa), koska tässä tehdään nyt testiä metsästäjältä metsästäjälle.

Lyhyen piipun testi

Se, että patruunat oli ammuttu, nopeudet ja kasat mitattu, ei tietenkään riittäisi kattaviin tuloksiin. Kuten ylempänä mainitsin, tarkoitus on vielä ampua gelatiiniin ja tutkia luotien avautuminen ja toiminta. Siihen tarvittaisiin eri nopeuksilla osuvia luoteja. Teknisistä syistä gelatiinin ja kameroiden sijoittelun suhteen ammuttaisiin siis 15m päässä oleviin kohteisiin, jonka takia pitäisi hakea luodeille eri nopeuksisia latauksia.
Simuloisimme siis osumat 15m, 100m ja 200m päähän oleviin kohteisiin.

Tämän takia otimme seuraavaksi käyttöön tuohon samaan kivääriin lyhyen, erittäin lyhyen 355mm piipun, jossa rihlanousu 8″ ja perään äänenvaimennin. Lyhyellä piipulla palotila on huomattavasti lyhyempi, jolloin vauhditkin olisivat selkeästi pienemmät 10m kohdalla. Samalla saataisiin tehtyä luodeille lyhyen piipun testi. Luodithan koeammutaan yleensä 600mm pitkillä piipuilla, mutta metsällä näkee, varsinkin koiramiehillä, siis -tyypeillä/henkilöillä, usein lyhyitäkin piippuja, joten testi on mielestäni aiheellinen.

Kaikki patruunat kun oli ammuttu, huomasimme, että lähes kaikissa patruunoissa se vastaisi vauhdeiltaan noin 90m päässä olevaa kohdetta, joten tuo 100m kohde muuttuikin 90m, sillä patruunoihin ei tarvitsisi tehdä muutoksia. Viimeinen ja pisin kohde (200m) ja niiden patruunoiden lataaminen jäi tällä kertaa Lassen tehtäväksi, ja seuraavalla kerralla noista ammutaankin nopeudet ja tarkistetaan matemaattisin keinoin, että se vastaa todellisuutta niin hyvin kun se meidän tavallamme on mahdollista toteuttaa.

Sako TRG M10 355mm piipulla

Tämä testi suoritettiin myös niin, etten tiennyt mitä patruunaa milloinkin ammuin, kun ne edelliseen tapaan ladattiin lippaaseen ja minä keskityin ampumiseen. Kun testi oli ammuttu, katsoimme tuloksia ja kaksi patruunaa erottui melko selkeästi muista. Ei ollut epäselvää, että nuo pitäisi ampua uudelleen, sillä ainahan voi sattua lipsahduksia ampuessa tai yksi huonompi lataus joukkoon tms. Ammuttiin nuo kaksi patruunaa uudelleen ja tulos toistui. Alla tulokset näistä:

1. SAKO POWERHEAD BLADE (10,5g) 15 + 23,1 = 19,05mm
2. SAKO POWERHEAD II / Barnes TTSX (10,5g) 31,8mm
3. TARVAS (10,7g) 42mm
4. NORMA ECOSTRIKE (9,7g) 44,1mm
5. HORNADY GMX (9,72g) 55,1mm
6. LAPUA NATURALIS (11g) 82,8 ja 85,5 = 84,15mm

Nyt alkoi tulla jo suurempia eroja ja aloimme miettimään, että mistä ne mahtaisivat johtua. Suurimman kasan ollessa yli 80mm ja pienimmän alle 20mm oli pakko tehdä jonkinlaisia päätelmiä. Rehellisyyden nimissä itse en ainakaan odottanut näkeväni missään nimessä noin suurta eroa minkään patruunoiden kesken. Kuitenkin päätelmäni ovat täysin teoreettisia ja saattavat olla ihan huttuakin, mutta tälläsiä mietteitä heräsi.

Yksi syy suurelle luotien heittelyille lienee tuo lyhyt piippu ja miksei se voisi olla tuo tiukka rihlannnousu joka oli siis 8″. Lyhyelle luodille se saattaisi olla liian tiukka, jolloin luoti luoti vaappuu lentäessään ja aiheuttaa tuon suuren kasan. Toisaalta sitten, vain yksi luodeista teki merkittävästi suuremman kasan, joten se tuskin on ainakaan merkittävin syy.
Lyhyellä piipulla myös palotila on huomattavasti lyhyempi jolloin luodin taakse jää palamatonta materiaalia, se varmasti osaltaan vaikuttaa luodin vaappumiseen, johon oleelisesti myös vaikuttaa käytetty ruuti, palaako se nopeasti vai hitaasti. Hitaasti palava ruuti aiheuttaa enemmän palotapahtumaan vaihtelua, joka saattaisi selittää suuremman kasan, mutta toisaalta tuossa suurimman kasan tehneen patruunan setissä nopeudet 100m mitattuna olivat 663,3 | 664,8 | 661,7 | 662,4 | 661,1 joten suhteellisen tasaisista tulosta tuli, vaikka kasa olikin joukon suurin. Tähän en itse selkeää vastausta löydy, mielipiteitä kuuntelen mielelläni.
Joka tapauksessa, käytännössä mitään käytettävistä luodeista ei ole tarkoitettu ammuttavaksi 355mm piipulla, mutta yllättäen kuitenkin Sakon Blade toimi siinä erinomaisesti. Tämän testin perusteella on helppo valita luoti, jos käytössä on lyhyempipiipuinen kivääri, voi kun asiat olisivatkin noin yksinkertaisia.

Tässä vaiheessa lienee taas olla hyvä aika muistuttaa siitä alussa puhumastani asiasta, että jokainen kivääri on erilainen, valitsette aseeseenne minkä hyvänsä patruunan, niin muistakaa aina käydä koeampumassa se ja varmistamassa sen toimivuus.

Luotien nopeudet

Kaikkein ammuttujen luotien nopeudet mitattiin kahdessa eri pisteessä, 10m päässä piipun suusta ja seuraavan kerran 100m päässä. Tässä päästiin näkemään kuinka paljon nopeudet tippuvat pidemmille matkoille ammuttuna. Kaivoin netistä myös valmistajan ilmoittamat nopeudet ja vertailen niitä todellisiin. Tällä on merkitystä silloin kun ammutaan pitkälle ja käytetään jonkilaista applikaatiota luodin lentorataan tai vaikka kiikaritähtäimessä olevaa ”korotornia”. Ne nimittäin säädetään perusmetsästäjän toimesta lähes AINA sen nopeuden mukaan mitä valmistaja ilmoittaa, sillä harvempi meistä jotka tehdasladattuja patruunoita ostaa käy mittailemassa radalla luotien nopeuksia. Tässäkin vaiheessa kaikilla on oikeus olla eri mieltä, jatketaan siitä taas kerran tuolla alhaalla, kommentiosiossa.
Joka tapauksessa, kyseessä on siis luodin ulkoballistiikka eli maallikkotermein lentorata. Tästä enemmän kiinostuneet voivat googlata tuon termin ja tutustua aiheeseen enemmän, sen selittämiseen en tässä ala. Selitän lyhyesti, että luodin lentorataan vaikuttaa monet seikat kuten maan vetovoima, hyrrävoima, ilmanvastus, johon taas käytännössä vaikuttaa luodin muoto ja sen lentonopeus yms yms.. Google kertoo lisää, eli palataanpa aiheeseen.


Se mitä minä halusin selvittää tuolla, on käytännössä miten nopeasti luodit menettävät nopeutensa, ja sitä myöden myös lentoradasta tulee kaarevampi ja osumaenergia pienenee.
Siis… Kun otetaan nopeus 10m päässä ja seuraavan kerran 100m päässä nähdään paljonko luoti on hidastunut matkalla ja siitä voidaan päätellä paljonko se hidastuu matkan kasvaessa, eli mitä enemmän se hidastuu sitä nopeammin se päätyy maahan. Tässä siis sitä paremmin luoti toimii pidemmille matkoille mitä vähemmän se matkalla hidastuu.

Alla taulukko nopeuksista

Tulokset on mitattu Kistler mittalaitteilla
Patruunat on ammuttu SAKO TRG M10 kiväärillä jossa 655mm piippu

Saamistamme tuloksista on pääteltävissä kaksi merkittävää asiaa.
1. kuinka luotettavaa on pakkauksessa/muualla ilmoitettu lähtönopeus
2. kuinka hyvin luoti säilyttää nopeutensa

Jokainen voi yllä olevasta taulukosta huomata, että oikeastaan vain yksi luoti menetti merkittävästi enemmän nopeuttaan tuolla 90m matkalla, toki tämän olisi voinut päätellä pelkästään katsomalla luodin muotoa, sillä muiden luotin näyttessä suurinpiirtein virtaviivaiselta, yksi näyttää lähinnä.. noh, alla on kuva, keksikää itse joku napakka vertauskuva sille.

Tässä vielä patruunat vasemmalta oikealle luettuna
SAKO POWERHEAD BLADE (10,5g)
SAKO POWERHEAD II / Barnes TTSX (10,5g)
LAPUA NATURALIS (11g)
TARVAS (10,7g)
NORMA ECOSTRIKE (9,7g)
HORNADY GMX (9,72g)

Suuremmat erot sitten tulevat kun katsotaan noita tehtaan ilmoittamia nopeuksia ja verrataan niitä todellisiin. Tästä muuten osa valmistajista voisi ottaa kopin, ja ilmoittaa ne nopeudet noissa patruunarasioiden kyljissä, aina ei ole laitteita joilla niitä alkaisi etsimään netistä.
Noh, takaisin asiaan.
Kuten tuolla ylempänä kirjoitin, se mihin tuolla nopeudella ja sen ilmoitetun tiedon luotettavuudella on käytännön tasolla merkitystä on silloin kun kiikariin laitetaan asetuksia pidemmille matkoille. Muistan eräänkin kerran kun olimme veljeni kanssa käyneet 300m radalla valmistumassa hyljejahtiin, jos se paikka ampua kauemmas tulisi eteen. Noh, sehän velipojalle tuli, ja mitattiin hylkeen matkaksi 250m ja hän käänsi ballistisen tornin kohdalleen, ja juuri ennen puristamista muisti, että radalla se taisikin olla yksi napsu enemmän, joten naks ja perään puristus, osuma oli täydellinen! Olisiko se ollut, jos osumakohta olisikin ollut yhden napsun alla? Hylkeen metsästyksessä tuo osumakohta on melko pieni kun halutaan saada saalis jäämään niille sijoilleen ja kahden sentin heitolla voi olla erittäinkin suuri merkitys.. Oho, karkasipas aihe taas. Siis se, mitä tarkoitan on, että jos tuolla jahtireissulla olisi luotettu patruunan valmistajan ilmoittamiin lukemiin olisi varmasti 300m radalla osuttu peltiin aivan hyvin, mutta riistalaukaustilanteessa sillä olisi voinut olla suurikin merkitys, huonoon suuntaan. Tosi asiassahan yksikään vastuullinen metsästäjä ei lähde ampumaan pidemmille (eikä lyhyille) matkoille testaamatta ensin luodin ja aseen käyntiä sille kyseiselle etäisyydelle, mutta… Entä jos patruunaerä vaihtuu ja nopeuskin muuttuu? Mene ja tiedä, mutta luotettavuutta patruunan toimintaan lisää varmasti se, että ilmoitetut tiedot ovat täsmällisiä.

Luotien osumaenergiat

Metsästyksessä on määritetty eri riistaeläimille erilaiset vaatimukset luodien energiamääristä. Tänä vuonna (2020) muuten noihin energiamääriin tuli muutoksia lyijyttömien luotien kohdalla, eli esimerkiksi kun lyijyllisen luodin vaadittava energiamäärä sadan metrin päässä piipun suusta on hirvelle, karhulle ja villisialle oltava vähintään 2700 joulea ja luodin vähimmäismassa 9g ja 10g luodilla energian on oltava vähintään 2000 joulea. Lyijyttömälle luodille vaaditaan vähintään 7,5g painoinen luoti ja osumaenergian on oltava sadan metrin päässä vähintään 1900 joulea.
Osumaenergia mitataan siis jouleina, ja kun tiedetään luodin nopeus ja massa, voidaan se laskea seuraavalla kaavalla;
Energia (J) = nopeus^2 (m/s) * massa (kg) / 2
siis vaikka tuon Hornadyn osalta se menisi näin, 810*810*0,00972 / 2 = 3188,64J
Kaikki ylläolevat luodit riittävät varsin hyvin Suomessa suurristalle, siitä ei tarvitse murehtia, mutta mitä jos ampumamatkat pitenevät, miten silloin käy. Sen me selvitämme seuraavalla kerralla kun näemme kuinka nuo luodit aukeavat ammuttaessa niitä gelatiiniblokkeihin. Gelatiini eli liivatehan vastaa hyvin lähelle eläimen lihaskudosta, joten se on omiaan kun halutaan testata nimenomaan kuinka luoti toimii kudososumissa. Jos taasen haluttaisi vain nähdä miten luoti aukeaa/sienettyy olisimme voineet ihan hyvin ampua vaikka märkiin sanomalehtiin, mutta se ei olisi ollut sama, eikä VARMASTI yhtä hauskaa.

Osa kaksi high speed -videoineen tulossa…

Lisäselvitys, pyynnöstä

Olen saanut aika paljon kysymyksiä ja palautetta tuosta lyhyen piipun ja 8″ rihlanousun käytyöstä, joten tässä teille lisätietoa ja perusteluita sen käytölle.

Tarkoituksemme oli siis, kuten yllä jo sanottu, testata kasat ja mitata nopeudet, jotta voimme myöhemmin tehtävässä gelatiinitestissä antaa mahdollisimman tasaiset ja realistiset mahdollisuudet kaikille luodeille.

Miksi lyhyt 8 tuuman nousu?

11 nousulla 815ms lähdöllä luodilla on 2916,96 kierrosta sekunnissa.
8 nousulla 740ms lähdöllä 3600 kierrosta sekunnissa.
8 nousulla 650ms lähdöllä 3198,81 kierrosta minuutissa.

Tuosta voimme päätellä, että optimaalisin rihlanousu testissä olisi ollut 9 tuuman nousu mutta sellaista testiasetta ei ollut saatavissa.

8″ rihlannousulla oleva lyhytpiippuinen ase on siis Sakon tuotekehityksen testiase, joka on tarkoitettu 300-500m osumasimulaatioihin, jolla saadaan 500ms lähtönopeudella 2457 kierrosta sekunnissa.

Suurnopeuskamera asettaa testille tiettyjä rajoitteita. Luodin kääntyminen ja kaartaminen voi aiheuttaa sen että ei saada vertailukelpoista videomateriaalia jolloin on suotavaa että luoti on riittävän vakaa.
Jos siis olisimme ampuneet kaikki luodit pitkällä piipulla olisi nuo kierrosnopeudet olleet selvästi pienempiä, joka taas ei olisi vastannut todellisia pyörimisnopeuksia halutuilla etäisyyksillä (100m ja 200m), vaan luodit olisivat pyörineet erittäin paljon hitaammin. Tämä olisi johtanut siihen, että melko varmasti ainakin osa luodeistaa olisi kaatunut osuessaan gelatiiniin. Testiin oli käytettävissä 38kpl 40cm blokkia jolloin laukausten uusimiseen ei juurikaan ollut mahdollisuutta ja haluttiin varmistaa että luodit eivät siis missään nimessä kaadu testissä, jolloin luodeille saadaan kuvattua niiden haavakanavakäyttäytyminen.

Lyhytpiipuisella aseella saadaan hitaampia nopeuksia ja hylsylle suurempi täyttöaste joka pienentää lähtönopeuden vaihtelua.

Yllä olevassa taulukossa siis mitatut nopeudet, BC ja tietojen perusteella lasketut tavoitteet luotien nopeuksille sekä toteutuneet nopeudet.

OSAAN KAKSI TÄSTÄ!

Jaa kirjoitus muillekin

Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin
Share on whatsapp
Share on telegram
Share on email

39 Responses

  1. Ihme härväämistä lyhyiden piippujen kanssa. Luulisi että sakolla olisi ollut tietotaitoa ladata samasta piipusta nopealla ruudilla kevyt lataus.

    Näin lyhyillä matkoilla rihlan nousu vaikuttaa kaikkein eniten luodin käyttäytymiseen osumahetkellä, siis kun luotia tarkastellaan vapaakappaleena niin suurin kohdistuva voima siirtyy eri puolille jakautuneesta ilmanvastuksesta luodin kärkeen kohdistuvaksi lähes pistemäiseksi kuormaksi. Samalla muuttuu dynamiikka, kun hidas luoti on lennossa epävakaampi, osumassa nopeampi luoti tarvitsee enemmän kierrettä säilyttääkseen vakautensa kunnes kärjen laajeneminen on riittävä että luoti ei kaadu.

    Näin rihlan nousua muuttamalla on huolellisesti romutettu tulosten vertailukelpoisuus ja sovellettavuus 99% metsästyskivääreistä joissa .308 win nousu on 11”.

    1. Tuo 8” kierteen testi tehtiin siksi, että saatiin vauhdit jolloin tiedetään että mikä vauhti on odotettavissa kun ammutaan gelatiiniin. Sattui vain nyt käymään niin, kun tuo laite mittaa kuitenkin kaiken, niin huomattiin, että tuossa naturaliksessa tuo kasa laajeni melko paljon.

      11” piipulla ammutut tulokset on täysin vertailukelpoisia, joten mitään tässä ei ole heitetty romukoppaan, jätä vain huomioimatta tuo 8” tulos ja katso noita toisia.

      Muut luodit toimi kuitenkin suht hyvin, vain yhdessä oli tuo heittely. Olet siis sitä mieltä, että heittely johtui pelkästään tuosta 8” rihlanoususta?

  2. Ihme härväämistä lyhyiden piippujen kanssa. Luulisi että sakolla olisi ollut tietotaitoa ladata samasta piipusta nopealla ruudilla kevyt lataus.

    Näin lyhyillä matkoilla rihlan nousu vaikuttaa kaikkein eniten luodin käyttäytymiseen osumahetkellä, siis kun luotia tarkastellaan vapaakappaleena niin suurin kohdistuva voima siirtyy eri puolille jakautuneesta ilmanvastuksesta luodin kärkeen kohdistuvaksi lähes pistemäiseksi kuormaksi. Samalla muuttuu dynamiikka, kun hidas luoti on lennossa epävakaampi, osumassa nopeampi luoti tarvitsee enemmän kierrettä säilyttääkseen vakautensa kunnes kärjen laajeneminen on riittävä että luoti ei kaadu.

    Näin rihlan nousua muuttamalla on huolellisesti romutettu tulosten vertailukelpoisuus ja sovellettavuus 99% metsästyskivääreistä joissa .308 win nousu on 11”.

    1. Tuo 8” kierteen testi tehtiin siksi, että saatiin vauhdit jolloin tiedetään että mikä vauhti on odotettavissa kun ammutaan gelatiiniin. Sattui vain nyt käymään niin, kun tuo laite mittaa kuitenkin kaiken, niin huomattiin, että tuossa naturaliksessa tuo kasa laajeni melko paljon.

      11” piipulla ammutut tulokset on täysin vertailukelpoisia, joten mitään tässä ei ole heitetty romukoppaan, jätä vain huomioimatta tuo 8” tulos ja katso noita toisia.

      Muut luodit toimi kuitenkin suht hyvin, vain yhdessä oli tuo heittely. Olet siis sitä mieltä, että heittely johtui pelkästään tuosta 8” rihlanoususta?

  3. Onko ballistisissa testissä käytössä myös ”luusimulaattori”, jossa ammutaan naudan luuhun joka on keskellä ballistista blokkia? Pelkkään ballistiseen geeliin tuskin on mielekästä ammuskella kun sellaista pelkkää geelimäistä höttöä vastaavaa eliötä ei metsästä löydy. Kaikilla niillä on lapaluuta + kylkiluita ympärillä. Ja lapaluulle moni yrittelee riistalaukausta tähtäillä. Pelkkään geeliblokkiin ampuminen ilman luusimulaattoria on yhtä tylsää luettavaa kuin vertaamasi märkiin lehtiin ammuskelukin. Naudan putkiluita 15-20cm pituisina saat eläintarvikeliikkeestä. Menee hienosti geeliblokin keskelle ja jähmettyy siihen kylmiössä pystyyn. Luodin kestävyys luuosumassa (jäämäpaino) ja haavakanavan laajuus kannattaisi katsastaa samalla vaivalla niin ei tarvitse mielensäpahoittajille uusintoja tehdä 🙂

    1. Moi, kiitos kommentistasi, valitettavasti ei ole luusimulaattoria, vaikkakin siitä kyllä päivän aikana juteltiin. Kuitenkin uskon että käyttämällä putkiluita, olisin saanut kommentin, ”ei kukaan ammu jalkaan”, tai, että ”kylkiluu on ohuempi” jne jne. Luultavasti en tulisi koskaan pääsemään tulokseen, jossa kaikki ovat tyytyväisiä. Mutta siinä olet väärässä, ettäkö gelatiiniin ampuminen olisi ollut perusmetsästäjän silmin tylsää, ei ollut!

      Jos jostain löytyy se taho joka tarjoaa puitteet noiden luuosumien simulointiin, teen mielelläni mielensäpahoittajille uusintatestin. Voin myös siirtyä hieman vasemmalle ja antaa jonkun mielensäpahoittajista tehdä tuon testin ja itse vain nauttia tuloksista. Olen melko avoin 😊

  4. Onko ballistisissa testissä käytössä myös ”luusimulaattori”, jossa ammutaan naudan luuhun joka on keskellä ballistista blokkia? Pelkkään ballistiseen geeliin tuskin on mielekästä ammuskella kun sellaista pelkkää geelimäistä höttöä vastaavaa eliötä ei metsästä löydy. Kaikilla niillä on lapaluuta kylkiluita ympärillä. Ja lapaluulle moni yrittelee riistalaukausta tähtäillä. Pelkkään geeliblokkiin ampuminen ilman luusimulaattoria on yhtä tylsää luettavaa kuin vertaamasi märkiin lehtiin ammuskelukin. Naudan putkiluita 15-20cm pituisina saat eläintarvikeliikkeestä. Menee hienosti geeliblokin keskelle ja jähmettyy siihen kylmiössä pystyyn. Luodin kestävyys luuosumassa (jäämäpaino) ja haavakanavan laajuus kannattaisi katsastaa samalla vaivalla niin ei tarvitse mielensäpahoittajille uusintoja tehdä 🙂

    1. Moi, kiitos kommentistasi, valitettavasti ei ole luusimulaattoria, vaikkakin siitä kyllä päivän aikana juteltiin. Kuitenkin uskon että käyttämällä putkiluita, olisin saanut kommentin, ”ei kukaan ammu jalkaan”, tai, että ”kylkiluu on ohuempi” jne jne. Luultavasti en tulisi koskaan pääsemään tulokseen, jossa kaikki ovat tyytyväisiä. Mutta siinä olet väärässä, ettäkö gelatiiniin ampuminen olisi ollut perusmetsästäjän silmin tylsää, ei ollut!

      Jos jostain löytyy se taho joka tarjoaa puitteet noiden luuosumien simulointiin, teen mielelläni mielensäpahoittajille uusintatestin. Voin myös siirtyä hieman vasemmalle ja antaa jonkun mielensäpahoittajista tehdä tuon testin ja itse vain nauttia tuloksista. Olen melko avoin 😊

  5. …testin kannalta olisi ollut realistisempaa ampua ne ees johonkin luuhun kuin ei mihinkään luuhun. Välttämättä ei kaikki kupariluodit tuota luusimulaattorin rasitusta olisi kestäneet vaan osa testissä nyt olleista olisi kärjestään hajonnut. Sitten näyttää jäämäpaino ruutivaakassa kovin heikolta kun sieni on hävinnyt heti osuman jälkeen.. Ja millainen on hajonneen kalikan tappokyky + suunta elukassa? Niitä luuosumia kun näkee lahtivajalla, tuohon lapaluuhun tähtääjiä on. Siksi kysyn kun kerran testiä teit.

  6. …testin kannalta olisi ollut realistisempaa ampua ne ees johonkin luuhun kuin ei mihinkään luuhun. Välttämättä ei kaikki kupariluodit tuota luusimulaattorin rasitusta olisi kestäneet vaan osa testissä nyt olleista olisi kärjestään hajonnut. Sitten näyttää jäämäpaino ruutivaakassa kovin heikolta kun sieni on hävinnyt heti osuman jälkeen.. Ja millainen on hajonneen kalikan tappokyky suunta elukassa? Niitä luuosumia kun näkee lahtivajalla, tuohon lapaluuhun tähtääjiä on. Siksi kysyn kun kerran testiä teit.

  7. Niin tai ”Jari” ei ole koskaan ampunut Sakon uutta Blade kupariluotia luuhun. Koitahan joskus niin takuulla yllätyt kuinka moneksi palaksi sen kärki hajoaa 😉 Ei näytä enää oppikirjan kauniilta sieneltä se tappi. Voisiko testin tekijä edes harkita ampua jonkinmoisen luusimulaattoritestin tähän rinnalle kun ballistista osuutta ei ole vielä julkaistu? Opitaan enemmän mitä meille myydään.

  8. Niin tai ”Jari” ei ole koskaan ampunut Sakon uutta Blade kupariluotia luuhun. Koitahan joskus niin takuulla yllätyt kuinka moneksi palaksi sen kärki hajoaa 😉 Ei näytä enää oppikirjan kauniilta sieneltä se tappi. Voisiko testin tekijä edes harkita ampua jonkinmoisen luusimulaattoritestin tähän rinnalle kun ballistista osuutta ei ole vielä julkaistu? Opitaan enemmän mitä meille myydään.

  9. Olipas mukavaa luvettavaa jälleen kerran. Hienoa, että tällaisia testejä tehdään ja johonkin se raja pitää testaamisessakin tosiaan vetää… risuja, pakkasta … muuttujia riittää riistalaukauksessa. Henkilökohtaisesti olen kiinnostunut enemmän siitä, miten nämä kupariluodit toimivat pehmeissä kudoksissa, kuten keuhko-osumassa. Mielenkiinnolla jään kakkososaa odottamaan ja miten nuo luodit lähtevät muotoutumaan.

  10. Olipas mukavaa luvettavaa jälleen kerran. Hienoa, että tällaisia testejä tehdään ja johonkin se raja pitää testaamisessakin tosiaan vetää… risuja, pakkasta … muuttujia riittää riistalaukauksessa. Henkilökohtaisesti olen kiinnostunut enemmän siitä, miten nämä kupariluodit toimivat pehmeissä kudoksissa, kuten keuhko-osumassa. Mielenkiinnolla jään kakkososaa odottamaan ja miten nuo luodit lähtevät muotoutumaan.

  11. ”Lyhytpiipuisella aseella saadaan hitaampia nopeuksia ja hylsylle suurempi täyttöaste joka pienentää lähtönopeuden vaihtelua.”
    Miten piipun pituus vaikuttaa hylsyn täyttöasteeseen?

    Mikä vaimennin tuon 14,5″ piipun jatkona oli? Noin lyhyt piippu ja tehdaspatruunat aiheuttavat vaimentimellekin tiettyjä vaatimuksia.

    1. Moi, kiitos kommentistasi, käytöss ollut vaimentimesta saat tietoa tästä linkistä
      https://www.aseutra.fi/sl6i/ Kyseessä on isoreikäinen vaimennin siitä syystä, että tuolla testiradalla on useamman kokoista piippua, niin on pienempi todennäköisyys ampua liian isolla luodilla pienen reijän läpi.

      Tuohon ensimmäiseen kysymykseesi, niin kun käytössä on lyhyempi piippu, niin tietysti tarvitsemme enemmän ruutia tiettyyn vauhtiin kuin pitkäpiippuisella, juuri siitä syystä tosiaan siis käytimme lyhyttä piippua, että saisimme tarpeeksi ruutia hylsyyn, jolloin lähtönopeuden vaihtelu ei olisi niin suurta. Jos hylsyn täyttöaste on pieni, on palotapahtuma helposti erilainen jokaisella patruunalla, jolloin tuota vaihtelua tulee ja tulokset eivät ole vertailukelposia.

  12. ”Lyhytpiipuisella aseella saadaan hitaampia nopeuksia ja hylsylle suurempi täyttöaste joka pienentää lähtönopeuden vaihtelua.”
    Miten piipun pituus vaikuttaa hylsyn täyttöasteeseen?

    Mikä vaimennin tuon 14,5″ piipun jatkona oli? Noin lyhyt piippu ja tehdaspatruunat aiheuttavat vaimentimellekin tiettyjä vaatimuksia.

    1. Moi, kiitos kommentistasi, käytöss ollut vaimentimesta saat tietoa tästä linkistä
      https://www.aseutra.fi/sl6i/ Kyseessä on isoreikäinen vaimennin siitä syystä, että tuolla testiradalla on useamman kokoista piippua, niin on pienempi todennäköisyys ampua liian isolla luodilla pienen reijän läpi.

      Tuohon ensimmäiseen kysymykseesi, niin kun käytössä on lyhyempi piippu, niin tietysti tarvitsemme enemmän ruutia tiettyyn vauhtiin kuin pitkäpiippuisella, juuri siitä syystä tosiaan siis käytimme lyhyttä piippua, että saisimme tarpeeksi ruutia hylsyyn, jolloin lähtönopeuden vaihtelu ei olisi niin suurta. Jos hylsyn täyttöaste on pieni, on palotapahtuma helposti erilainen jokaisella patruunalla, jolloin tuota vaihtelua tulee ja tulokset eivät ole vertailukelposia.

    1. Katsoin Hornadyn nettisivuilta tuon nopeuden, ja siellä komeili 872, siihen on nyt korjattu! Kiitos vielä kerran terävästä huomiosta. Virheitä tulee aina kun touhuaa, onneksi tämä oli helppo korjata.

    1. Katsoin Hornadyn nettisivuilta tuon nopeuden, ja siellä komeili 872, siihen on nyt korjattu! Kiitos vielä kerran terävästä huomiosta. Virheitä tulee aina kun touhuaa, onneksi tämä oli helppo korjata.

Vastaa

Uutta kaupassa

39 Responses

  1. Ihme härväämistä lyhyiden piippujen kanssa. Luulisi että sakolla olisi ollut tietotaitoa ladata samasta piipusta nopealla ruudilla kevyt lataus.

    Näin lyhyillä matkoilla rihlan nousu vaikuttaa kaikkein eniten luodin käyttäytymiseen osumahetkellä, siis kun luotia tarkastellaan vapaakappaleena niin suurin kohdistuva voima siirtyy eri puolille jakautuneesta ilmanvastuksesta luodin kärkeen kohdistuvaksi lähes pistemäiseksi kuormaksi. Samalla muuttuu dynamiikka, kun hidas luoti on lennossa epävakaampi, osumassa nopeampi luoti tarvitsee enemmän kierrettä säilyttääkseen vakautensa kunnes kärjen laajeneminen on riittävä että luoti ei kaadu.

    Näin rihlan nousua muuttamalla on huolellisesti romutettu tulosten vertailukelpoisuus ja sovellettavuus 99% metsästyskivääreistä joissa .308 win nousu on 11”.

    1. Tuo 8” kierteen testi tehtiin siksi, että saatiin vauhdit jolloin tiedetään että mikä vauhti on odotettavissa kun ammutaan gelatiiniin. Sattui vain nyt käymään niin, kun tuo laite mittaa kuitenkin kaiken, niin huomattiin, että tuossa naturaliksessa tuo kasa laajeni melko paljon.

      11” piipulla ammutut tulokset on täysin vertailukelpoisia, joten mitään tässä ei ole heitetty romukoppaan, jätä vain huomioimatta tuo 8” tulos ja katso noita toisia.

      Muut luodit toimi kuitenkin suht hyvin, vain yhdessä oli tuo heittely. Olet siis sitä mieltä, että heittely johtui pelkästään tuosta 8” rihlanoususta?

  2. Ihme härväämistä lyhyiden piippujen kanssa. Luulisi että sakolla olisi ollut tietotaitoa ladata samasta piipusta nopealla ruudilla kevyt lataus.

    Näin lyhyillä matkoilla rihlan nousu vaikuttaa kaikkein eniten luodin käyttäytymiseen osumahetkellä, siis kun luotia tarkastellaan vapaakappaleena niin suurin kohdistuva voima siirtyy eri puolille jakautuneesta ilmanvastuksesta luodin kärkeen kohdistuvaksi lähes pistemäiseksi kuormaksi. Samalla muuttuu dynamiikka, kun hidas luoti on lennossa epävakaampi, osumassa nopeampi luoti tarvitsee enemmän kierrettä säilyttääkseen vakautensa kunnes kärjen laajeneminen on riittävä että luoti ei kaadu.

    Näin rihlan nousua muuttamalla on huolellisesti romutettu tulosten vertailukelpoisuus ja sovellettavuus 99% metsästyskivääreistä joissa .308 win nousu on 11”.

    1. Tuo 8” kierteen testi tehtiin siksi, että saatiin vauhdit jolloin tiedetään että mikä vauhti on odotettavissa kun ammutaan gelatiiniin. Sattui vain nyt käymään niin, kun tuo laite mittaa kuitenkin kaiken, niin huomattiin, että tuossa naturaliksessa tuo kasa laajeni melko paljon.

      11” piipulla ammutut tulokset on täysin vertailukelpoisia, joten mitään tässä ei ole heitetty romukoppaan, jätä vain huomioimatta tuo 8” tulos ja katso noita toisia.

      Muut luodit toimi kuitenkin suht hyvin, vain yhdessä oli tuo heittely. Olet siis sitä mieltä, että heittely johtui pelkästään tuosta 8” rihlanoususta?

  3. Onko ballistisissa testissä käytössä myös ”luusimulaattori”, jossa ammutaan naudan luuhun joka on keskellä ballistista blokkia? Pelkkään ballistiseen geeliin tuskin on mielekästä ammuskella kun sellaista pelkkää geelimäistä höttöä vastaavaa eliötä ei metsästä löydy. Kaikilla niillä on lapaluuta + kylkiluita ympärillä. Ja lapaluulle moni yrittelee riistalaukausta tähtäillä. Pelkkään geeliblokkiin ampuminen ilman luusimulaattoria on yhtä tylsää luettavaa kuin vertaamasi märkiin lehtiin ammuskelukin. Naudan putkiluita 15-20cm pituisina saat eläintarvikeliikkeestä. Menee hienosti geeliblokin keskelle ja jähmettyy siihen kylmiössä pystyyn. Luodin kestävyys luuosumassa (jäämäpaino) ja haavakanavan laajuus kannattaisi katsastaa samalla vaivalla niin ei tarvitse mielensäpahoittajille uusintoja tehdä 🙂

    1. Moi, kiitos kommentistasi, valitettavasti ei ole luusimulaattoria, vaikkakin siitä kyllä päivän aikana juteltiin. Kuitenkin uskon että käyttämällä putkiluita, olisin saanut kommentin, ”ei kukaan ammu jalkaan”, tai, että ”kylkiluu on ohuempi” jne jne. Luultavasti en tulisi koskaan pääsemään tulokseen, jossa kaikki ovat tyytyväisiä. Mutta siinä olet väärässä, ettäkö gelatiiniin ampuminen olisi ollut perusmetsästäjän silmin tylsää, ei ollut!

      Jos jostain löytyy se taho joka tarjoaa puitteet noiden luuosumien simulointiin, teen mielelläni mielensäpahoittajille uusintatestin. Voin myös siirtyä hieman vasemmalle ja antaa jonkun mielensäpahoittajista tehdä tuon testin ja itse vain nauttia tuloksista. Olen melko avoin 😊

  4. Onko ballistisissa testissä käytössä myös ”luusimulaattori”, jossa ammutaan naudan luuhun joka on keskellä ballistista blokkia? Pelkkään ballistiseen geeliin tuskin on mielekästä ammuskella kun sellaista pelkkää geelimäistä höttöä vastaavaa eliötä ei metsästä löydy. Kaikilla niillä on lapaluuta kylkiluita ympärillä. Ja lapaluulle moni yrittelee riistalaukausta tähtäillä. Pelkkään geeliblokkiin ampuminen ilman luusimulaattoria on yhtä tylsää luettavaa kuin vertaamasi märkiin lehtiin ammuskelukin. Naudan putkiluita 15-20cm pituisina saat eläintarvikeliikkeestä. Menee hienosti geeliblokin keskelle ja jähmettyy siihen kylmiössä pystyyn. Luodin kestävyys luuosumassa (jäämäpaino) ja haavakanavan laajuus kannattaisi katsastaa samalla vaivalla niin ei tarvitse mielensäpahoittajille uusintoja tehdä 🙂

    1. Moi, kiitos kommentistasi, valitettavasti ei ole luusimulaattoria, vaikkakin siitä kyllä päivän aikana juteltiin. Kuitenkin uskon että käyttämällä putkiluita, olisin saanut kommentin, ”ei kukaan ammu jalkaan”, tai, että ”kylkiluu on ohuempi” jne jne. Luultavasti en tulisi koskaan pääsemään tulokseen, jossa kaikki ovat tyytyväisiä. Mutta siinä olet väärässä, ettäkö gelatiiniin ampuminen olisi ollut perusmetsästäjän silmin tylsää, ei ollut!

      Jos jostain löytyy se taho joka tarjoaa puitteet noiden luuosumien simulointiin, teen mielelläni mielensäpahoittajille uusintatestin. Voin myös siirtyä hieman vasemmalle ja antaa jonkun mielensäpahoittajista tehdä tuon testin ja itse vain nauttia tuloksista. Olen melko avoin 😊

  5. …testin kannalta olisi ollut realistisempaa ampua ne ees johonkin luuhun kuin ei mihinkään luuhun. Välttämättä ei kaikki kupariluodit tuota luusimulaattorin rasitusta olisi kestäneet vaan osa testissä nyt olleista olisi kärjestään hajonnut. Sitten näyttää jäämäpaino ruutivaakassa kovin heikolta kun sieni on hävinnyt heti osuman jälkeen.. Ja millainen on hajonneen kalikan tappokyky + suunta elukassa? Niitä luuosumia kun näkee lahtivajalla, tuohon lapaluuhun tähtääjiä on. Siksi kysyn kun kerran testiä teit.

  6. …testin kannalta olisi ollut realistisempaa ampua ne ees johonkin luuhun kuin ei mihinkään luuhun. Välttämättä ei kaikki kupariluodit tuota luusimulaattorin rasitusta olisi kestäneet vaan osa testissä nyt olleista olisi kärjestään hajonnut. Sitten näyttää jäämäpaino ruutivaakassa kovin heikolta kun sieni on hävinnyt heti osuman jälkeen.. Ja millainen on hajonneen kalikan tappokyky suunta elukassa? Niitä luuosumia kun näkee lahtivajalla, tuohon lapaluuhun tähtääjiä on. Siksi kysyn kun kerran testiä teit.

  7. Niin tai ”Jari” ei ole koskaan ampunut Sakon uutta Blade kupariluotia luuhun. Koitahan joskus niin takuulla yllätyt kuinka moneksi palaksi sen kärki hajoaa 😉 Ei näytä enää oppikirjan kauniilta sieneltä se tappi. Voisiko testin tekijä edes harkita ampua jonkinmoisen luusimulaattoritestin tähän rinnalle kun ballistista osuutta ei ole vielä julkaistu? Opitaan enemmän mitä meille myydään.

  8. Niin tai ”Jari” ei ole koskaan ampunut Sakon uutta Blade kupariluotia luuhun. Koitahan joskus niin takuulla yllätyt kuinka moneksi palaksi sen kärki hajoaa 😉 Ei näytä enää oppikirjan kauniilta sieneltä se tappi. Voisiko testin tekijä edes harkita ampua jonkinmoisen luusimulaattoritestin tähän rinnalle kun ballistista osuutta ei ole vielä julkaistu? Opitaan enemmän mitä meille myydään.

  9. Olipas mukavaa luvettavaa jälleen kerran. Hienoa, että tällaisia testejä tehdään ja johonkin se raja pitää testaamisessakin tosiaan vetää… risuja, pakkasta … muuttujia riittää riistalaukauksessa. Henkilökohtaisesti olen kiinnostunut enemmän siitä, miten nämä kupariluodit toimivat pehmeissä kudoksissa, kuten keuhko-osumassa. Mielenkiinnolla jään kakkososaa odottamaan ja miten nuo luodit lähtevät muotoutumaan.

  10. Olipas mukavaa luvettavaa jälleen kerran. Hienoa, että tällaisia testejä tehdään ja johonkin se raja pitää testaamisessakin tosiaan vetää… risuja, pakkasta … muuttujia riittää riistalaukauksessa. Henkilökohtaisesti olen kiinnostunut enemmän siitä, miten nämä kupariluodit toimivat pehmeissä kudoksissa, kuten keuhko-osumassa. Mielenkiinnolla jään kakkososaa odottamaan ja miten nuo luodit lähtevät muotoutumaan.

  11. ”Lyhytpiipuisella aseella saadaan hitaampia nopeuksia ja hylsylle suurempi täyttöaste joka pienentää lähtönopeuden vaihtelua.”
    Miten piipun pituus vaikuttaa hylsyn täyttöasteeseen?

    Mikä vaimennin tuon 14,5″ piipun jatkona oli? Noin lyhyt piippu ja tehdaspatruunat aiheuttavat vaimentimellekin tiettyjä vaatimuksia.

    1. Moi, kiitos kommentistasi, käytöss ollut vaimentimesta saat tietoa tästä linkistä
      https://www.aseutra.fi/sl6i/ Kyseessä on isoreikäinen vaimennin siitä syystä, että tuolla testiradalla on useamman kokoista piippua, niin on pienempi todennäköisyys ampua liian isolla luodilla pienen reijän läpi.

      Tuohon ensimmäiseen kysymykseesi, niin kun käytössä on lyhyempi piippu, niin tietysti tarvitsemme enemmän ruutia tiettyyn vauhtiin kuin pitkäpiippuisella, juuri siitä syystä tosiaan siis käytimme lyhyttä piippua, että saisimme tarpeeksi ruutia hylsyyn, jolloin lähtönopeuden vaihtelu ei olisi niin suurta. Jos hylsyn täyttöaste on pieni, on palotapahtuma helposti erilainen jokaisella patruunalla, jolloin tuota vaihtelua tulee ja tulokset eivät ole vertailukelposia.

  12. ”Lyhytpiipuisella aseella saadaan hitaampia nopeuksia ja hylsylle suurempi täyttöaste joka pienentää lähtönopeuden vaihtelua.”
    Miten piipun pituus vaikuttaa hylsyn täyttöasteeseen?

    Mikä vaimennin tuon 14,5″ piipun jatkona oli? Noin lyhyt piippu ja tehdaspatruunat aiheuttavat vaimentimellekin tiettyjä vaatimuksia.

    1. Moi, kiitos kommentistasi, käytöss ollut vaimentimesta saat tietoa tästä linkistä
      https://www.aseutra.fi/sl6i/ Kyseessä on isoreikäinen vaimennin siitä syystä, että tuolla testiradalla on useamman kokoista piippua, niin on pienempi todennäköisyys ampua liian isolla luodilla pienen reijän läpi.

      Tuohon ensimmäiseen kysymykseesi, niin kun käytössä on lyhyempi piippu, niin tietysti tarvitsemme enemmän ruutia tiettyyn vauhtiin kuin pitkäpiippuisella, juuri siitä syystä tosiaan siis käytimme lyhyttä piippua, että saisimme tarpeeksi ruutia hylsyyn, jolloin lähtönopeuden vaihtelu ei olisi niin suurta. Jos hylsyn täyttöaste on pieni, on palotapahtuma helposti erilainen jokaisella patruunalla, jolloin tuota vaihtelua tulee ja tulokset eivät ole vertailukelposia.

    1. Katsoin Hornadyn nettisivuilta tuon nopeuden, ja siellä komeili 872, siihen on nyt korjattu! Kiitos vielä kerran terävästä huomiosta. Virheitä tulee aina kun touhuaa, onneksi tämä oli helppo korjata.

    1. Katsoin Hornadyn nettisivuilta tuon nopeuden, ja siellä komeili 872, siihen on nyt korjattu! Kiitos vielä kerran terävästä huomiosta. Virheitä tulee aina kun touhuaa, onneksi tämä oli helppo korjata.

Vastaa

Lisää
Luettavaa

Lämpökamera kytikselle?

Hyötyä vai turhaa elektroniikkaa? Tällä hetkellä puhutaan paljon pimeänäkölaitteista ja siitä onko niiden käyttö eettistä tai miten eettistä se on, vai puhutaanko kenties ”huijaamisesta”? Onko laitteesta metsästyksen kannalta hyötyä vai onko repussa pelkästään turhaa elektroniikkaa? Kannattaako kytikselle tai metsästykseen hankkia lämpökamera?Jutun lopussa kerron oman mielipiteeni näihin kysymyksiin. Ensi kokemukseni Vuosi

Lue kirjoitus »

Kermainen pasta peuran sydämestä

Erilainen riistaruoka Tällä kertaa tuli kokeiltua vähän erilaista ruokaa, tein riistan sydäntä.Yleensä keitän peurojen ja hirvien sydämet ja siivutan leikkeileiksi, toimii erittäin hyvin leivän päällä ja sellaisenaan nautittuna. Nyt kuitenkin päätin tehdä kermaista pastaa peuran sydämestä. Mistä idea? Aikaisemmin tänä syksynä kävin Punkalaitumella metsästämässä, ja sainkin siitä oikein mahtavan videon

Lue kirjoitus »

Metsästyskoiran hankinta

Mikä rotu? Olin jo pitkään, siis vuosia, harkinnut oman metsästyskoiran hankkimista. Mutta millainen koira se olisi, oli se suurin kysymys. Piti miettiä millaista jahtia tykkäisin eniten koiran kanssa tehdä. Mikä sopisi minulle luonteeltaan? Mikä olisi sopivin meidän talouteen? Millaiset mahdollisuudet olisi harjoittaa metsästystä sen kanssa? Tässä vain muutama kysymys joita

Lue kirjoitus »