Niin talvi, kuin aktiivisin jahtikausikin sähköautolla on nyt ohi, joten päivitetäänpäs taas ajatuksia ja tuntemuksia sähköautoilun tuomista ihanuuksista ja ahdistuksista.
Jos et vielä ole lukenut edellisiä ajatuksiani aiheesta ne löydät alla olevista linkeistä:
Sähköauto metsästäjälle: kyllä vai ei?
Sähköauto metsästäjäle OSA 2
Pelottava, tai oikeammin sanottuna peloteltu talvi on viimein ohi ja voidaan laittaa se pakettiin. Paljon sain kuulla tuosta pelottavasta ajanjaksosta ja siitä, kuinka ikävä minulle tulee polttomoottoria, kun istun päivät pitkät lataamassa jääkylmiä akkuja. Joudun jopa ajelemaan untuvatakki päällä, kun lämmitys syö niin ison osan rangea. Tuollaisia kauhutarinoita minulle kerrottiin jo elokuussa, kun auto tuli hankittua.
Nyt kun talvi on ohitettu, ja voin kertoa siitä täysin omilla kokemuksilla, niin totuus on se, että sähkönkulutus nousi kesän 17 – 20 kW kulutuksesta noin 22 – 24 kW kulutukseen, eli noin 10-20% riippuen pakkasista ja nopeuksista. Kesäajossa minulla on rangea akun ollessa täynnä noin 420 – 460 km ja talvella se oli noin 320 – 370 km. Tuo kaikki siis niin, että pidin auton sisälämmöt 21°c koko talven. Pahin kulutuksen lisääjä, pakkasen lisäksi, oli ehkäpä sohjokeli, jolloin kulutus oli paikoin jopa 26 – 28 kW.
Tässä välissä voitaisi hieman puhua rahasta, tai siis kuinka paljon sähkö minulle maksaa ja mitä tuo em 20% korotus tarkoittaa euroina. Autoon käytetystä sähköstähän tosiaan tulee ladattua ainakin 90 % kotona ja siitä 99 % vain yöaikaan, jolloin sähkö maksaa minulle pörssihinnan lisäksi 1,32 snt (siirto) + 2,83 snt (vero) + marginaali 0,6 snt = 4,65 snt / kWh. Ja ettei menisi ihan mutuiluksi, niin laitetaanpas tähän mitä sähkö minulle maksoi talvikuukausina; (lokakuu 2,5 snt, marraskuu 4,46 snt, joulukuu 3,24 snt, tammikuu 5,12 snt, helmikuu 4,72 snt)eli keskihinta talvella oli 4 snt. Tuo 4 senttiä on siis minun koko sähkön keskihinta viime talvelta, ja öisinhän sähkö on todella paljon halvempaa, monina öinä nollassa ja joskus jopa alle, mutta koska tuon tarkan datan kaivaminen ei nyt jostain syystä innosta, niin mennään noissa minun sähkölaskuissani olevilla keskiarvoilla.
Talvikuukausina siis autoon käyttämäni sähkö maksoi kaikkineen 8,65 snt / kWh, eli jos talvella keskikulutus on sellaisen 23kW tarkoittaa se 1,98 € / 100km ja kesällä vaikka saisi sähkön ilmaiseksi, maksamalla vain siirron ja verot etc, tarkoittaisi se käytännössä 84 snt / 100 km. Hurjasti on kalliimpaa talvella, jos prosenteissa lasketaan, mutta rahassa puhuttaessa se on kuitenkin reilun euron, siis yhden euron / 100km kalliimpaa kuin kesällä. Toki se range on lyhyempi, mutta se ei minun ajoihini vaikuttanut…
Voisin tähän jopa tehdä pienen laskelman, paljonko olen säästänyt euroja versus edellinen polttomoottori, mutta laitanpa sen laskelman vasta teksin loppuun. Koska sen verran alkoi nyt rönsyilemään teksti, että palataanpa ihan oikeaan aiheeseen, eli sopiiko se sähköauto metsästäjälle. Talven aikana on tullut tehtyä taas muutama erilainen jahtireissu ja tulipa hankittua ihan lisävarusteitakin helpottamaan sitä metsästyskäytön soveltuvuutta…
Uusi auto on aina uusi auto, eikä sitä mielellään tahtoisi sotkea. Olen yleensä kuljettanut riistan maastosta jatkokäsittelyyn joko peräkärryssä tai ahkiossa auton sisällä. Jollain somealustalla törmäsin sitten peräkoukkuun kiinnitettävään TowBoxiin, jota Koukkupaja myy. Boxin tilavuus on huikeat 400 litraa, joten tavaraa sinne kyllä mahtuu, mutta mitenköhän se kestää? Noh, tuumasta toimeen, selaimeen Koukkupaja.fi ja muutamassa päivässä kuski kuljetti kotiini TowBoxin. Olen toki ollut tietoinen riistankuljetuskoreista, mutta tuo umpinainen vaihtoehto kiinnosti, koska boxihan soveltuu erittäin hyvin muutenkin jahtihommiin, kuin vain riistan kuljetukseen; sillä saa vietyä ruokaa riistalle, teurasjätteet ”tunkiolle” ja sopiipa se ihan matkatavaroidenkin kuljettamiseen silloin kun koira matkustaa takakontissa.
Kauden aikana tulikin testattua, että boxiin mahtuu erittäin hyvin peuranvasa (tai vaikka kaksi) ja kestää se aikuisen miehen painonkin todella hyvin. Boxin enimmäispaino oli valmistajan mukaan muistaakseni 58 kg, joka ymmärtääkseni liittyy enemmän auton koukun kestoon / max. aisapainoon, kun boxin kestävyyteen, sillä uskallan väittää sen kestävän paljon enemmän. Alla olevilta videoilta näet, kuinka helppoa boxin asennus on, ja miten se toimii käytännössä.
Lisäksi lienee tärkeää huomioida, että tuo TowBoxin kuljettaminen vetokoukussa ei minun ajossa tunnu vaikuttavan mitenkään auton kulutukseen, joten se oli erittäin positiivinen huomio. Suksiboksi ja peräkärry nimittäin lisää reilusti, todella reilusti kulutusta. Kun kirjoitan seuraavaa blogia, toivoakseni olen päässyt jo vetämään venettä ja matkailuvaunua perässä, eli niistä enemmän ensi kerralla… …toivottavasti.
Virossakin tuli käytyä villiskajahdissa vähän isommalla porukalla, ja olihan siinä taas hieman haastetta selvitellä mistä saisin sähköä ostettua. Kelpaakohan asemilla pankkikortti vai pitääkö ladata joku applikaatio, että saa virtaa akkuihin. Tuo on edelleen yli puolen vuoden jälkeen minusta ärsyttävä puoli sähköautoilussa, siis nuo kaikki apit ja säätö lataamisen kanssa. Tästä lisää vähän myöhemmin.
Selvitellessäni siis latausmahdollisuutta Virossa laitoin paikalliselle kaverilleni myös viestin, että olisiko heidän läheisellä huoltoasemalla mahdollisuus ladata korttimaksulla? Löysin kyllä helposti tiedon, että siellä olisi latureita, mutten löytänyt maksutapoja mistään. Kyselyyni tästä latauksen mahdollisuudesta hän totesi, että meillä on kyllä kämpillä voimavirta. Katsotaan mitä sähkö maksaa ja kuittaat sen. Eikös se olisi helpompaa, hän kysyi? Totta kai se sopi minulle! Paikan päällä sitten kun autoa latailin, hän naureskeli, että alkaa olemaan niin monella jo sähköauto, että ei tullut edes mieleen laittaa minua huoltoasemalle lataamaan autoa kesken jahtiviikonlopun. Kotoa tuonne jahtipaikalle minulta tulee matkaa noin 250 km, joten ei tarvinnut edes täyteen latailla, että pääsisin taas kotiin. Sellaisen oluttuopin verran tuo latailu tuli maksamamaan, eli ”ei mitään”.
Jahtiviikonloppu siellä meni hienosti, vaikka Hyundailla ei tullut metriäkään ajettua kohteessa (paitsi ampumaradalle tarkistamaan oliko asiakkaiden lämpötähtäimet kohdillaan). Eipä tuolla muutenkaan ole koskaan tullut omalla autolla ajeltua, joten ei tämäkään reissu nyt oikein kerro mitään auton soveltuvuudesta, tosin ei myöskään häiritse metsästämistä, eli silloinhan se soveltui erittäin hyvin. Tilavan tavaratilan ansiosta sai koko jahtiseuruekin mukavasti tuliaisia kotiin.
Tämä sitten olikin omalla tavallaan opettavainen reissu, vaikka mitään uutta se ei tuonut perusautoiluun… Menin siis tutulle Sammakkolammen Kämppäkartanolle kaveriporukalla, tällä kertaa oltiin tosiaan pilkkimässä. Tuo on niitä reissuja, että pitää matkalla pysähtyä lataamaan. Matkalla Perhoon pysähdyin lounaalle ja latasin autoa Hirvaskankaan St1 -asemalla. Latasin tasan sen aikaa, kun lounastauko kesti ja jatkoin matkaa akun täyttöasteen ollessa 92%. Hyvin riittäisi taas sähkö kohteeseen, siellä mahdolliset ajot ja takaisin Hirvaskankaalle 10min lataukseen.
Noh, pilkkireissu meni mukavasti ja kalaakin saatiin. Vietiin jäälle telttasaunakin, koska miksi ei. Noh, siinä sitten joku siirtyi telttaan saunomaan kesken pilkkimisen ja ajattelin kuvata, kun suomalainen mies riisuutuu keskellä erämaalampea ja siirtyy löylyyn. Kuvasinkin tuon ja totesin ääneen, että nyt tuli ”hyvää kontsaa”. Laittaessani puhelinta takaisin taskuun, se lipsahtikin ohi, ja kuin hidastetusta videosta näin puhelimeni liukuvan kohti pilkkireikää. Salamannopeasti koitin sen sieltä pelastaa, mutta ei, sinne meni! Siiman perusteella siinä kohtaa oli noin kaksi metriä syvää, ja yksi porukasta totesi, ”tee avanto, niin minä sukellan!”. Kova tarjous, ja minähän avannon tein! Kolmesta sukelluksesta huolimatta puhelinta ei koskaan löytynyt, ja tuota ”hyvää kontsaa” ei koskaan päästy julkaisemaan.
Joka tapauksessa, tämän tarinan tarkoitus ei ollut puhua nakkisormistani, vaan siitä, että kotimatkallahan olin menossa taas St1:lle lataamaan. Sehän oli suunnitelma, ja maksu korttimaksulla, totta kai. Vaan kuinkas ollakaan, latausasema ei jostain syystä toiminut, ei hyväksynyt korttimaksua. Siinä kävi pari muutakin sähköautotyyppiä testaamassa mutta ei vaan toimi. Noh, ei hätää ”ajan tuohon ABC:lle” -ajattelin, vaan perskeles, se puhelin on siellä lammen pohjassa, jossa se maksuäppi on, hemmetti! Noh onneksi oli läppäri mukana ja sain kaivettua netistä tiedon, että läheisellä Mc Donald’silla on nopea laturi. Siellä voi maksaa kortilla, JES! Jälleen oli hetki, kun tuo appeihin pakottaminen alkoi ärsyttämään. Lataan tien päällä tosiaan vain noin kerran kymmenestä ja silti tuottaa toisinaan tuskaa. Voitaneen siis sanoa, että joten käytössä sähköauton laturi pitää löytyä sieltä missä nukun, muuten on vaikeaa! Onneksi näin on, joten minun ei tuota tarvitse miettiä.
Tähän loppuun voisin hieman laskea, paljonko pelkissä polttoaineissa on tullut säästettyä ensimmäisen 20.000 km ajoilla. Yksinkertaisesti se on näin;
20.000 km / 100 km = 200 kertaa 100km matka.
Edellinen neliveto dieselautoni vei 10 l / 100km joten ei verrata siihen. Verrataan vaikka meidän perheen toiseen autoon, nelivetofarmariin, jonka keskikulutus on 7,5 l / 100km.
Vuonna 2024 dieselin keskihinta oli netin mukaan 1,80 € eli siitä tulee:
1,8 * 7,5= 13,50€ per 100km.
Nuo 20.000 km olisi maksanut polttoaineissa yhteensä 2700 €.
Nyt sähkönä sitä on kulunut se 21kW * 0,085 € = 1,79 € * 200 = 357 €.
Olen siis säästänyt nyt 8kk aikana 2343 €.
Entäs jos verrataan siihen vanhaan autoon, niin summa on 3343€.
Entäs jos olisinkin ajanut 8kk aikana 40.000 km, niin summa olisikin jo 6686€.
Ehkäpä jo seuraavassa tekstissä alan pureutumaan tosissaan itse aiheeseen, sopiiko se vai ei?
Sen verran pitää kuitenkin tähän loppuun sanoa, että tuon pelottavan talven aikana tuli huomattua, että Hyundain neliveto toimii todella hyvin. Joissain nelivedoissa olen huomannut, että renkaan pitää hieman ”sutata” että neliveto kytkeytyy, mutta Hynysellä uskaltaa pysähtyä jyrkkään ja liukkaaseen ylämäkeen vaivatta, sillä takuuvarmasti nousee ylös kun vaihtaa jarrulta kaasulle.
Tällä hetkellä ainoa asia mitä tosiaan tuohon kaipaisi olisi reilumpi maavara, tai vaikkapa ilma-alusta jolla maavaraa saisi hetkittäin korotettua 5-10cm. Tuo maavaran puute ei tietenkään liity mitenkään siihen sopiiko sähköauto metsästäjälle, vaan enemmänkin siihen, että jos pitää ajaa paljon epätasaisia ja huonokuntoisia tietä, riitääkö kyseisen auton maasto-ominaisuudet metsästäjälle. Se taas on aika lailla metsästäjätyypistäkin kiinni, joten ei mennä tällä kertaa siihen sen syvemmin.
Hieman meni raskaaksi ja spekulatiiviseksi tuo loppu, mutta toivottavasti jaksoit lukea.
Jaa kirjoitus muillekin
On kulunut hieman yli 11 kuukautta auton hankinnasta. Kuten ensimmäisessä osassa kirjoitin, tarkoitus oli päästä tutustumaan sähköautoilun pariin ”Auto Bassadonen ”uusi auto vuodeksi” -ratkaisulla. On siis tullut aika luopua autosta ja tehdä päätös jatkosta. Päätöksen aika? Usean minuutin harkinnan jälkeen, otin yhteyttä Hyundaille autostani todeten, että ”tuota sopimista saa varmaan
20.000 km takana Niin talvi, kuin aktiivisin jahtikausikin sähköautolla on nyt ohi, joten päivitetäänpäs taas ajatuksia ja tuntemuksia sähköautoilun tuomista ihanuuksista ja ahdistuksista. Jos et vielä ole lukenut edellisiä ajatuksiani aiheesta ne löydät alla olevista linkeistä:Sähköauto metsästäjälle: kyllä vai ei?Sähköauto metsästäjäle OSA 2 Pelottava talvi on ohi Pelottava, tai oikeammin
Kuten pääotsikosta voit huomata, tässä on toinen kirjoitukseni sähköautoilun ja metsästyksen yhdistämisenstä, ensimmäinen osa löytyy täältä. Ensimmäiset 9.000km Takana on ensimmäiset 9000 kilometriä sähköautolla, joten on aika avata hieman kokemuksiani. Niitä on kertynyt jo sen verran, että osaan rehellisesti niistä teille kertoa. Edelleen homman agendana on, sopiiko sähköauto metsästäjälle. Tulen
