SÄHKÖAUTO METSÄSTÄJÄLLE OSA 2

Kuten pääotsikosta voit huomata, tässä on toinen kirjoitukseni sähköautoilun ja metsästyksen yhdistämisenstä, ensimmäinen osa löytyy täältä.

Ensimmäiset 9.000km

Takana on ensimmäiset 9000 kilometriä sähköautolla, joten on aika avata hieman kokemuksiani. Niitä on kertynyt jo sen verran, että osaan rehellisesti niistä teille kertoa. Edelleen homman agendana on, sopiiko sähköauto metsästäjälle.

Tulen tässä tekstissä kertomaan tarinamuotoisena asioita, jotka mielestäni ovat suurimmassa keskiössä sähköautoilussa; Lataaminen, äppien / sovellusten käyttö, auton toimintamatka ja sen soveltuminen minun käyttööni. Edellä olevat seikat eivät käytännössä ole auton merkistä tai mallista kiinni vaan enemmänkin yleisiä asioita liittyen sähköautoiluun.

Ensimmäinen jahtireissuni Hyundailla oli Korpimakasiinin Peten ja kaverini Antin kanssa Etelä-Karjalaan villisikajahtiin. Olin sähköautoa hankkiessa päättänyt, että hoidan lataamiset aina joko kotona tai tien päällä, enkä pyytele kavereiden pistokkeista virtaa. Kuitenkin jo ensimmäisellä reissulla tein poikkeuksen, koska matkalla ei oikein ollut sopivia paikkoja ladata, ja siellä olisi tuhraantunut kallisarvoista aikaani, tai niin luulin. Soitin siis isännällemme, kaverilleni Antille, joka kesäpaikassa tulisimme majoittumaan jahdin ajan, että olisiko hänellä mahdollisuutta ladata autoa. Tiesin hänellä oleva käytössä pörssisähkösopimus, ja tuolloin hinta oli joko 0 snt tai hieman miinuksella, joten ”kehtasin” pyytää häneltä virtaa, ja sehän sopi. Kun sanoin edellisessä lauseessa ajan tuhlaamisesta, niin sanoin ”niin luulin” koska seuraavat reissut ovat opettaneet, ettei sitä aikaa loppujen lopuksi mene käytännössä yhtään hukkaan noilla julkisilla latureilla, niistä lisää vähän alempana.

Ensimmäisestä jahtireissusta ei oikeastaan mitään huonoa saatu aikaiseksi sähköautoon liittyen, paitsi luonnollisesti paljon naljailua ja hauskaa läppää ”sähkövatkaimen” ympärille. Mielipiteeni reissun jälkeen oli, että nelivetoinen sähkäri sopii erittäin hyvin omiin tarpeisiini, niin pitkään kun tiet ovat edes jollain tavoin ajettavassa kunnossa.

Yllä olevasta reissusta löydät videon TÄSTÄ, jos metsästysvideot kiinnostelee.

Sähkön ulosotto

Toinen reissuni Hynysellä jahtiin oli Perhoon, lintujahtiin. Hyvin päästiin taas kulkemaan metsäteitä eri alueille, kunhan vain pidin taas kerran huolen, että auto on ladattuna, kun pääsen perille. Työni puolesta joudun kiertämään paljon asiakkailla ja näillä käynneillä menee aikaa monesti muutama tunti ja ovatkin sitä kautta erittäin hyviä mahdollisuuksia ladata autoa, jos tilanne sitä vaatii. Suurin osa reissuistani menee kyllä niin, ettei autoa tarvitse kesken päivää latailla, mutta tällä kertaa matka jatkui jahtiin, niin asiakaskäynnin aikana Haapajärven ABC täytti akun ja pääsin täydellä latingilla siirtymään jahtikämpille.

Majoituimme Sammakkolammen kämppäkartanolla, jossa ei ole sähköä, joten latausmahdollisuutta ei todellakaan olisi koko viikonlopun aikana. Perille pääsin akun ollessa 85 % joten toimintamatkan ollessa vajaa 400km ei ollut mitään hätää akun keston suhteen. Lauantai-iltana iltaa istuessa alkoi pohjanmaalainenkin metsästäjä arvostamaan sähköautoa, kun laitettiin jääpalakone kiinni sähkön ulosottoon ja tempaistiin GinTonicit jäillä ennen saunaan menoa, kyllä oli sähkö”vatkain”mies tällä kertaa hyvä tyyppi! Tästä on pieni videokin olemassa Tiktokissa


Kotimatkalla latasin Jyväskylässä suurnopeuslaturilla noin 10 minuuttia, joten ei siihenkään suuremmin aikaa kulunut. Taas kerran kaikki hyvin ja homma toimii…

Tuosta sähkön ulosotosta on toinenkin erittäin positiivinen kokemus, kun hiiret olivat vallanneet oman kytiskoppini, jonka siivous olisi ollut melkoisen haasteellista ilman sähköä, siitä pieni videonpätkä tässä!

Peurajahdit oman seuran alueella

Tässä oli ensimmäinen hetki sähköautolla kun mietin, että pärjäänköhän tuolla kun tulee talvi tai kun tiet menee huonoon kuntoon. En siis siksi, ettei sillä pääsisi pidon vuoksi, vaan siksi, että riittääkö maavara? Hyundain Ioniq 5ssä on maavara 16 cm ja se ainakin teoriassa riittää lähes joka paikassa. Paitsi silloin kun keskipenger on kasvanut korkeaksi, etkä näe heinän sisään onko siellä kiviä tai kantoja.
Kun ensimmäisen kerran sanottiin meidän VHF-radiossa, ”siirry Yrssi passiin numero 52, koira ja peurat on menossa siihen suuntaan, jos et kerkeä, niin ota ainakin koira kiinni, ennen kuin se siirtyy pois meidän alueesta”, niin tuli fiilis, että perhana kun joutuu ajamaan hiljaa, koska pitää koko ajan keskittyä, ettei pohjakosketusta maahan tulisi. Tuo on minuun peloteltu siitä päivästä lähtien, kun päätin sähköauton hankkia, että se on sitten kallis remontti jo pohja johonkin osuu. Vielä ei ole osunut, eikä todennäköisesti tule osumaankaan, mutta kyllä se silti näköjään aina mielessä on.
Muutama viikonloppu peurajahdeissa on nyt opettanut, että sielläkin pärjään kyllä Hynysellä, mutta olisi huomattavasti mukavampaa, jos olisi enemmän maavaraa ja ns. ”huolettomampaa” ajoa. Ehkäpä joku edullinen vanhempi neliveto olisi hyvä lisä meidän pihaan tällaisia huolettomia jahteja varten…?

Viikonlopun jahti Lahti-Mynämäki-Hämeenlinna-Lahti

Oli tulossa pitkään odottamani viikonloppu, ensin lauantaiaamuna lähtö Mynämäelle, siellä mukavassa porukassa peurakytistä ja illalla sitten saunaa ja vähän hauskanpitoa.
Lähdin aamusella liikkeelle, kun tiesin, että matkalla on ladattava autoa, olihan tarkoitus, että liikumme minun autollani koko jahdin. Ajomatkan lisäksi perilläkin tulisi ajoa melkein 100 km kun siirrytään majoituksesta passiin/kytikselle ja sitten mahdollisesti teurastamolle ja taas majoitukseen jne. Latasin auton Raision ABC asemalla ja samalla söin lounaan, tämä stoppi kesti noin 30min ja jatkoin matkaani Mynämäelle jahtikämpille. Perillä odotti Teemu ja Lehtonen, joiden kanssa touhuttiin lauantai. Saalista saatiin, paljon ajettiin ja riistakin toimitettiin Hyundailla seuran teurastamoon, kuten alla olevasta kuvasta voit nähdä. Tästä reissusta Teemu teki loistavan videosarjan youtubeen, joka julkaistiin samana päivänä, kuin tämä kirjoitus, videosarjan ensimmäisen osan (1/3) näet TÄSTÄ! Muistakaahan myös tilata Teemun kanava!

Seuraavana aamuna piti taas startata ajoissa, kun lähdin kohti Hämeenlinnaa, siellä odotti neljä kaverusta, joiden kanssa aika pitkälti edellisen illan kaava toistui. Tällä matkalla latasin autoani jälleen noin 30min syöden samalla aamupalan ja käyden kaupassa. Jahdissa liikuttiin taas kerran minun autollani, vailla minkäänlaisia ongelmia. Jahtikin oli onnistunut, jokainen kaveruksista sai saalista.

Tässä vaiheessa todettakoon, että on tullut metsästeltyä muutakin, kuin nuo edellä mainitut reissut, mutta lähinnä ”kotinurkissa” jolloin auton käyttövoimalla ei ole mitään merkitystä asioiden kulkuun, joten niistä on turha tässä sen enempää tarinoida.

Mitä olen mieltä?

Nyt kun on perattu pääosin nuo metsästykseen liittyvät seikat sähköautoilusta, voisin hieman avata muuten käyttöäni sen kanssa, niin positiivisessa, kuin negatiivisessakin mielessä.

Positiivista on ollut auton ajo-ominaisuudet ja sen neliveto. Auto on hemmetin mukava ajettava, niin maantiellä kuin hiekkateilläkin. Pesee kaikki aikaisemmat autoni heittämällä. Negatiivista ajettavuudessa on pienet kolinat mm takaluukusta, jotka tosin Hyundain huolto on luvannut korjata ja olenkin viemässä autoa ensi viikolla huoltoon/korjaukseen. Samalla keikalla vaihdetaan auton akku, joka tutkittiin jo silloin kun asennutin vetokoukun autoon. Silloin todettiin, että akku vaihdetaan, koska se on viallinen(?). Se vaihdetaan myöhemmin ja siitä ilmoitetaan minulle, ja tosiaan nyt se on edessä.

Positiivisena seikkana voidaan myös todeta lataaminen kotona ja ajamisen edullisuus. Olen ajanut nyt autolla hieman yli 9000 km joista yli 90% olen ladannut kotona edullisilla pörssisähköhinnoilla. Käytännössä kaikkine siirtomaksuineen ja muine kuluineen sähkö on ollut ladatessa keskihinnaltaan aina alle 8snt / kW. Tämä tarkoittaa rahallisesti siis noin 1,70€ per 100km. Huoltoasemilta ladattaessa hinta onkin jo jotain aivan muuta, yleensä noin 36snt / kW mikä tarkoittaakin jo 7,50€ / 100km, joka alkaa lähentelemään vastaavan kokoisen polttomoottoriauton kulutusta euroissa. Omassa käytössäni siis kun lataan autoa päämäärin kotona, olen päässyt edullisuuden lisäksi myös todella helpolla, tavallaan…

Lataamisesta kotona päästäänkin sitten myös negatiivisiin mietteisiin. Itse lataamisessa ei toki ole mitään negatiivista vaan lähinnä tekniikan pelaamisessa. Muutaman kerran on laturissa ollut vikaa, tai oikeastaan ei laturissa vaan käyttäjän (minun) asetuksissa tai virranhallinnan asetuksissa jne.. Ei mennä yksityiskohtiin asetuksista, mutta käytännön esimerkkeinä;
Muutaman kerran kun aamulla olen herännyt, olen huomannut, että lataus on loppunut kesken kaiken. No onneksi ei ole ollut kiireellistä lähtöä mihinkään ja olen selvittänyt syyn. Kerran olin laittanut pistokkeen huolimattomasti, yhdellä kerralla huomasin, että tallin kaikki lämmitykset ollessa täysillä laturin kanssa se ”polttaa” sulakkeen. Kerran oli laturissa asetukset väärin, niin laturi pätki latausta jatkuvasti. Näitä tällaisia tekniikkaan liittyviä asioita on jonkin verran ollut, ja niistä turhautuu helposti. Se vaikuttaako ne siihen, että sopiiko sähköauto metsästäjälle, ei liene pointti, vaan enemmänkin sopiiko se minulle. Hyvä puoli on se, että jokainen ”virhe” on tullut tehtyä vain kerran, ja käytöstä tulee sujuvampaa ja helpompaa jokaisen ongelman jälkeen.

Seuraava negatiivinen fiilis tulee taas kerran lataamisesta, mutta nyt tien päällä. Minulla on puhelimessa erittäin monta appia, joilla voin ladata autoa tien päällä. Appia, miksi hemmetissä joka paikassa pitää puhelimella avata laturi ja maksaa sillä ja säätää? Yhdellä asemalla olen toistaiseksi törmännyt laturiin, jossa voin maksaa kortilla ja se oli ST1. Siellähän oli nopeaakin nopeampi laturi mutta hintakin oli 59snt / kW, eli mielestäni naurettavan kallista, kun olen tottunut lataamaan kotona murto-osalla. Noh, joka tapauksessa tuo appien kanssa leikkimien ei oikein sovi minulle, kun kaiken lisäksi joillain latureilla ladatessa on yhdellä apilla hinta eri kuin toisella. Tällainen varmastikin sopii ihmisille, jotka ajavat tiettyä reittiä päivittäin ja käyttävät samoja latureita. Itse kun menen vähän ”minne sattuu”, niin en opi millään missä kannattaa ladata milloinkin vaan etsin matkalta sen aseman, joka laturi on minulle helpoin ja huolettomin käyttää. Tähän toivoisin yksinkertaista korttimaksamisen mahdollisuutta latureille, kiitos!

Se (toistaiseksi) viimeinen hieman negatiivinen fiilis autosta on tosiaan sen maavara, edelliset 20 vuotta olen ajanut autoilla, joissa on enemmän maavaraa, eikä ole tarvinnut oikeastaan koskaan murehtia osuuko pohja johonkin. Nyt tarvitsee ja se on tosiaan muutaman kerran häirinnyt tekemistä. Kertaakaan ei vielä ole pohja osunut, eli saattaa olla, että tämäkin murhe on turha.

Mitä seuraavaksi?

Talvi ei vielä ole kunnolla alkanut, joten kylmässä tai lumikinoksissa ajamisesta ei ole vielä juuri kokemusta, se selvinnee seuraavissa teksteissä. Ilmojen kylmetessä olen huomannut sähkön kulutuksen lisääntyneen noin 20 % (vielä ei yli -5°c pakkasia ole ollut) joka tarkoittaa myös toimintamatkan lyhentymistä saman verran. Loppukesästä toimintamatka oli käytännössä noin 430km ja nyt alkutalvesta se on ollut noin 330-370km riippuen hieman tien pinnasta ja ajovauhdista. Tarkoitan tuossa sitä, että kulutus nousee rajusti (15% – 20%) esim. sohjoisella tiellä/rankkasateessa (vettä tiellä) tai nopeuden noustessa yli 85 km/h.

Seuraavaan kertaan,
Yrssi, sähkövatkaimella metsästelevä myyntiukkeli.

PS. Kiitos kaikille jahti-isännille, jahtikavereille ja muille mahdollistajille yllä olevista jahdeista!