On kulunut hieman yli 11 kuukautta auton hankinnasta. Kuten ensimmäisessä osassa kirjoitin, tarkoitus oli päästä tutustumaan sähköautoilun pariin ”Auto Bassadonen ”uusi auto vuodeksi” -ratkaisulla. On siis tullut aika luopua autosta ja tehdä päätös jatkosta.
Päätöksen aika?
Usean minuutin harkinnan jälkeen, otin yhteyttä Hyundaille autostani todeten, että ”tuota sopimista saa varmaan jatkaa?” ja niinhän se on. Siispä ei muuta kuin kovaa ajoa, voin palauttaa / lopettaa ”diilin” koska vain tästä eteenpäin.
Asiahan on kuitenkin niin, kuten voitte aikaisemman blogini ”sähköauto metsästäjälle OSA 3” tekstistä lukea, on tuo todellakin aivan mielettömän edullinen auto käyttökustannuksiltaan, joten eiköhän tuolla seuraavakin vuosi tule ajettua. Rehellisyyden nimissä on silti sanottava, ettei se pelkkä edullisuus ollut se ratkaiseva päätös, vaan kokonaisuus; auto on tilava, todella miellyttävä ajaa, siinä on ollut erittäin vähän vikoja/murheita ja se on kaikin puolin todella hyvä paketti minun tarpeisiini. Onhan siinä paljon varusteita ja joidenkin mielestä jopa turhia ominaisuuksia. Yksi ”turha” ominaisuus, jolla autoa voi ajaa kauko-ohjaimella osoittautui erittäin näppäräksi eräällä työreissulla. Hotellin parkkihallin ruudut oli juuri ja juuri auton levyiset, niin pystyin kauko ohjaimella peruuttamaan auton ruutuun ja ajamaan sieltä pois. Pikkujuttu, mutta minä tykkään!
Noin vaan meni auto ahtaaseenkin ruutuun, toki peräkontti piti tyhjentää ensin!
Okei, ehkä se ei ole metsästäjän unelma-auto, koska maavara ei ihan jokaiselle metsäautotielle riitä, vaikka neliveto siinä onkin todella hyvä. Meidän taloudessa tuo ei ole ainoa auto, joten jos tarvitsee päästä ns ”pahaan paikkaan” voin valita perheestä toisen auton. Noita tapauksia taisi olla viime vuonna kerran tai kaksi, ja yksi niistä johtui oikeastaan enemmän siitä, että Hyundaissa oli vielä kesärenkaat alla kun piti päästä reissuun, niin otin auton josta löytyi jo nastarenkaat alta. Sillä reissulla tuli toki ajeltua muutamaan sellaiseen paikkaan, että ihan varma en ole olisiko Hyundain maavara riittänyt. Kuitenkaan yhteenkään paikkaan en ole vielä jättänyt menemättä Hyundaillakaan, ei niitä ”pahoja paikkoja” kuitenkaan niin montaa sitten kuitenkaan vuodessa tule vastaan.
Vaikkei siinä maavara maastoauton veroinen ole, hyvin saa pidettyä riistaruokinnat viljassa
Mitä jatkossa?
En käynyt yhtään jahtia Pohjoisessa, eli siitä ei ole vielä kokemusta, ehkäpä tänä vuonna sellainen mahdollisuus sattuu eteen. Lupaan kirjoittaa siitä kun sen aika on.
Syksyksi on tulossa muutamia testireissuja erilaisilla sähköautopaketeilla. Yksi tarkoitus oli testata Aleksin Erävaunua Hyundailla ja auto se toimii sellaisessa käytössä. Vetoautonahan IoniQ 5 on erittäin hyvä peli, sillä saa vetää 1600 kg ja esimerkiksi oma veneeni tulee erittäin hienosti perässä. Kulutus toki nousee roimasti ja sitä onkin tarkoitus testailla tuon erävaunun kanssa sitten enemmän. Yksi pieni testi tehtiin kylmässä kelissä Helsingissä Kehä III:lla mutta kiinnostaa myös vähän pidempi reissu ja erilaiset olosuhteet.
Hyvin liikkuu venekin Hyundailla
Tämä oli tällä kertaa hieman vähemmän asiaa sisältävä setti, mutta pääpointti lienikin, että jatkoa seuraa todennäköisesti ensi kesään asti.
Uusia kirjoituksia ja kokemuksia on tulossa, niistä tekstiä kun on sen aika…
Mukavaa kesän jatkoa,
Yrssi