Metsästyskuvat ja niiden jakaminen

Metsästyskuvaus, trofeekuvaus, valokuvin eräksi saadun eläimen esittely, kuvamuisto yms tms jne…
On tapana ottaa kuva saadusta saaliista jolloin tätä myös monesti halutaan esitellä muille. Syitä tähän on tietysti monia, ja kaikkiin niistä en aio tässä kirjoituksessa paneutua, mutta jotain haluan kuitenkin asiasta sanoa.

Miksi puhun tästä?

Kun otamme kuvia ja jaamme niitä nettiin, meidän täytyy ymmärtää, että se on hallitsematon ympäristö, jolloin se voi päätyä lähes kenen tahansa nähtäville. Ei ole olemassakaan hallittua ympäristöä sen jälkeen kun kuva on lähetetty Whatsapissa kavereille tai postattu julkiseen, kymmenien tuhansien ihmisten Facebook-ryhmään, koska kuva ei enää ole vain sinulla, se on netissä.
Kun teoksesi päätyy nettiin mahdollisesti miljoonien käyttäjien arvosteltavaksi, olisi suotavaa, että tämä olisi edustava kuva, eikö niin?
Monesti näistä (minun mielestä) epäedustavista kuvista kuulee, että ne on ihan luonnollisia kuvia metsästystapahtumasta, mitäs niitä peittelemään?
Jep, niin on, mutta muistetaan, että niitä kuvia katsoo moni muukin kuin metsästystä harrastava, jolloin meidän on hyväksyttävä, että vaikka se kuva olisi kuinka luonnollinen ja todenmukainen hyvänsä, ei kaikilla ole ”vatsaa” katsoa kuvaa jossa näkyy verta ja suolia! Meidän täytyy hyväksyä se fakta, että meitä on moneen junaan. Tästä syystä haluankin kirjoittaa hieman saaliin kuvaamisesta ja siihen liittyvistä ajatuksistani.

Puhutaanpa kolmesta eri tyyppisestä kuvasta joita eräksi saaduista saaliista otetaan.

Kuviahan voidaan omaksi muistoksi ottaa aivan tasan sellaisia kun halutaan, sehän on selvä. Ei siihen ole olemassa mitään rajaa tai sääntöä (kuvatyyppi HYH). Näitä voidaan sitten itse katsella ja näyttää vaimolle, metsästyskavereille tai vaikka näiden vaimoille, siis näitä kuvia, joissa voi olla verta ja suolenpätkiä, siis riistaa joka väkisinkin esiintyy epäkunnioittavassa valossa. Saalis voi myös olla nipussa peräkontissa tai muussa epämiellyttävässä asennossa. Tällöin ei ehkä ole suotuisaa esitellä sitä tuntemattomille ihmisille missään, ei pankissa, kauppatorilla, eikä varmastikaan hallitsemattomassa ympäristössä, eli netissä.

Kuusipeura
Brutaali kuva kuusipeurasta

Sitten on kuvia, jotka ovat ihan siistejä, ja joita kuvatessa on hieman jo katsottu, että kukaan ei seiso riistan päällä eikä kuvassa näy sisälmyksiä tai muuta ”paskaa” (kuvatyyppi OK).

kuusipeura
kuusipeura

Viimeiseksi sitten ne huolitellut ja hyvin rajatut kuvat jotka ovat siistejä, puhtaita ja riista on aseteltu kunnioittavasti ja voivat olla jopa taiteellisia (kuvatyyppi WAU).

Kuusipeura
Kuusipeuran kaatokuva

Nämä WAU -tyypin kuvat ovat niitä, joita itse pyrin ottamaan ja esittelemään. Nämä kuvat ovat minulle se ensimmäinen muisto, jonka saan juuri toteutuneesta onnistuneesta metsästystapahtumasta.
Kun puhun WAU -valokuvasta, siis muistosta, tarkoitan samalla trofeeta jonka voin laittaa esille myös kotonani tai vaikkapa jahtilinnassani (kunhan muistan laittaa loton vetämään ja saan sellaisen hankittua).
Koska käytän sanaa ”trofee”, lienee hyvä aika tehdä selväksi, mitä tuo sana minulle tarkoittaa.
Sanoessani trofee, en puhu palkinnosta enkä pokaalista, vaan tarkoitan metsästysmuistoa. Trofeetahan pidetään monesti jonkinlaisena mitalina metsästäjälle, yleensä silloin, kun asiasta puhuu siitä ymmärtämättömät ihmiset.
Mielestäni kyseessä ei missään nimessä ole mitali tai pysti eli pytty, vaan huoliteltu metsästysmuisto, joka merkitsee metsästäjälle paljon ja sen tarkoitus on arvostaa onnistunutta metsästystapahtumaa ja kunnioittaa metsästäjälle henkensä luovuttanutta riistaa. 

Kyyhky ja haulikko
Kyyhky ja haulikko

Huoliteltu saaliskuva on siis, kuten sanottu, eräänlainen trofee, riistaa kunnioittava ele ja asia. Trofee voi myös olla esimerkiksi puutaustalle asetettu kallo sarvineen, kokonaan täytetty ukkometso tai vaikkapa hirven talja seinällä. Tälläinen trofee usein laitetaan kotona näyttävästi esille, monesti olohuoneeseen tai tupaan, talon parhaalle paikalle. Se, että se on esillä upeasti, ei tarkoita sitä, että sillä halutaan leveillä, vaan, että saalista kunnioitetaan vielä vuosia jahtitapahtuman jälkeenkin, tai näin sen ainakin toivoisin olevan.

Mufloni
Muflonin kaatokuva

Mutta, palataanpas nyt takaisin itse aiheseen, valokuvaamiseen, siis saaliiksi saadun riistan kuvaamiseen!

Puhuin yllä siis kolmesta eri tyyppisestä kuvasta, joten pidetään näistä kiinni, jotta asia pysyy niin simppelinä kuin se parhaillaan voi olla. HYH -tyypin kuvien ollessa siis ihan mitä vain, on sitten OK ja WAU -tyypin kuvat niiden katsojasta kiinni, kumpaan kategoriaan ne laittaa.

Joka tapauksessa kaikkia kuvia lähes poikkeuksetta yhdistää yksi asia, jokainen näistä eri tyyppisistä kuvista on, yllätys yllätys, muisto! Kyllä, edelleen kuvat ovat siis muistoja tilanteesta ja siitä kokonaisuudesta joka on tapahtunut juuri ennen tuota kuvaustilannetta. Kyseessä voi olla pitkäkin tapahtumaketju ennen kuin on päästy siihen, että voidaan ottaa kuva muistoksi. Luultavasti yhtään ”saaliskuvaa” ei ole saatu muutamien minuuttien tai edes parin tunnin työllä. Taustalla on, jos ei usean tunnin jahtitilanne, niin joka tapauksessa kaikenlaista metsästykseen liittyvää, esimerkkinä vaikkapa ampumaharjoittelua.

Se mitä haluan tällä viestiä ja samalla kysyä on, että vaikka tuon saalin eteen on usein tehty mieletön määrä työtä, niin mistä johtuu, että netti on pullollaan mitä rujompia ja riistaa epäkunnioittavimpia saaliskuvia, näitä muistoja? Uskollan väittää, että se ei johdu siitä, että riistaa ei kunnioiteta, eikä myöskään siitä, että olisi jonnekin kiire. Nykyaikana on huono myöskään laittaa kameroiden huonon laadun piikkiin, koska lähes poikkeuksetta kännyköistä löytyy hyvälaatuiset kamerat! Okei, joskus on kiire, tai valoa ei ole riittävästi mutta tulen kohta kertomaan, kuinka sekään selitys vain ei käy. Tottakai kaikilla meillä on erilaiset visuaaliset lähtökohdat jolloin on selvä, että kaikkien kuvista ei tule taideteoksia, mutta tässä ei olekaan kyse taiteesta tai sen tekemisestä, vaan nimenomaan noiden HYH -kategoriassa olevien kuvien havaitsemisesta, sekä sen tiedostamista milloin siellä linssin edessä on materiaalia jota ei ole tarkoitettu jaettavaksi.

Mennäänpä siis tilanteeseen jolloin on otettu HYH -kategorian kuva. Meillä on siis tilanteesta ja tapahtumasta muisto, mutta valitettavasti kuvasta ei tullut kovin onnistunut, ei se mitään, kuitenkin muisto on saatu talteen.

valkohäntäpeura
valkohäntäpeura ja mäyräkoira

Jos kuitenkin haluaa kertoa muille, että on saatu saalista, niin otetaan se kuva sitten vähän myöhemmin, kun on paremmin aikaa, vaikka putsaamisen jälkeen. Tai jos tosiaan on jo pimeää, eikä ole riittävästi aikaa tai välineitä, niin seuraavana päivänä voi ottaa kuvan vaikka ämpärissä olevista peuran vasan sorkista.

sorkka
sorkka

Jos kuva onnistuu, niin sitä voi sitten esitellä muille, jos niin tahtoo. Tässä alla erittäin perinteinen kuva eräksi saadusta peurasta, joka mielestäni on OK -kuva, siis riistaa kunnioittava kuva. Tässä tosiaan harmiksi koira oli jo ehditty viemään pois, ja aloimme putsaamaan peuraa, niin en saanut ajuria mukaan kuvaan, kyseessä oli nimittäin kyseisen mäyräkoiran vasta toinen peura.

Nordicshot
Valkohäntäpeuran kaatokuva
Kuva: Janne Kananen

Itse luulen, että asiaan ei vain haluta keskittyä tai kuvitellaan, ettei osata ottaa kuvia. Se, että ei haluta tai jaksaa keskittyä on tottakai ihan ok, mutta silloin ei mielestäni tarvitse myöskään jakaa sitä kuvaa hallitsemattomasti. Se, että ei osata ottaa kuvia on myös monesti aivan höpöselitys. Nyt nimittäin tulee pienet ohjeet asialliseen kuvaamiseen. 

Jos kunnioitat riistaa niin muista se kun otat kuvaa, tällä päästään jo aika pitkälle. Jos saaliilla on puolet sisäelimistä ja suolista ulkona, niin rajaa kuva niin, että ne ei näy! Ei ole kovin kunnioittavaa levitellä kuvaa eräksi saadusta eläimestä jossa on verinen suolikasa kaverina. Jos siis olet juuri suolistanut riistaeläimen ja vatsat yms lepäilee siinä vieressä, niin vaihda hieman kuvakulmaa, mene vaikka kyykkyyn, että ne rajautuu kuvan ulkopuolelle tai jää riistan taakse, tärkeimpänä kuitenkin se, ettei ne näy kuvassa. Voit myös hieman kääntää saalista, sen päätä tai muuta osaa niin, että veriset kohdat eivät näy kuvassa. Jos taas olet ottamassa kuvaa kaveristasi joka adrenaliiniryöpyssään haluaa istua peuran tai hirven selässä kuvan ajan, niin ymmärtää kait jokainen, että se ei missään nimessä ole kunnioittavaa saalista kohtaan, pyydä häntä ystävällisesti nousemaan pois ja osoittamaan kunnioitusta riistalle.

kaurispukki
kaurispukki
kaurispukki
kaurispukki

Jos tähän mihinkään ei ole aikaa tai kiinnostusta, on sekin kuten aikaisemmin jo mainitsin täysin ok, mutta siinä tapauksessa Facebook tai Instagram yms ei ehkä ole oikea paikka kuvillesi.
Kaiken A ja O kuitenkin eräksi saadun saaliin kuvaamisessa on kunnioitus saalista kohtaan, ja sen esiin tuominen kuvan kautta. Kun onnistut kuvassa näyttämään kunnioituksesi, uskallan väittää, että kuvakin on julkaisukelpoinen.

Mitä tästä ajattelet?

Tiedän edelleen teistä joidenkin ajattelevan, että ”perskeles, on tossa jotain perääkin, mutta en kyllä suostu siloittelemaan luonnollista harrastustani muutaman mielensäpahoittajan vuoksi”, niin annan pienen, mutta jokseenkin brutaalin esimerkin luonnollisuudesta ja sen esittelemisestä.
Vajaa kymmenen vuotta sitten sain vaimoni kanssa lahjoista suurimman, tyttövauvan. Olin mukana synnytyksessä, se oli mahtava tilanne! Kun tyttö oli syntynyt olin äärettömän ylpeä isä, aivan täpinöissäni tilanteesta. Halusin jakaa tämän ilouutisen kaikille läheisilleni, sekä tottakai kertoa kavereilleni somessa, että minusta oli tullut isä! Otin koko operaatiosta kuvia kun halusin mahdollisimman paljon niitä, siis muistoja tilanteesta. Kun paria tuntia myöhemmin olin rauhoittunut ja tuli aika julkaista kuva tyttärestämme, ei missään, siis missään vaiheessa tullut mieleeni laittaa kuvaa 10 sekunnin ikäisestä lapsesta, EI! Julkaisin kuvan, jonka otin noin tunti syntymisen jälkeen pestystä, kapaloidusta, kauniista vauvasta sylissäni. Nyt kaikki tiedostamme, että se 10 sekunnin ikäisestä vauvasta otettu kuva olisi ollut hyvin luonnollisesta, ehkä jopa maailman luonnollisimmasta tilanteesta otettu kuva, mutta se ei kuitenkaan olisi ollut kovin kunnioittavaa vauvaa, äitiä tai hoitohenkilökuntaa kohtaan julkaista tälläistä kuvaa. Haluaisin kuvailla tähän kuvaa, joka on otettu muutama sekunti ensimmäisen hengenvedon jälkeen, mutta jätän sen mielikuvaharjoitteen teidän harteille.

Tästä samaisesta syystä en myöskään haluaisi julkaista mielestäni epäkunnioittavaa kuvaa riistasta, ainakaan vedoten tilanteen luonnollisuuteen.

Tässä blogijutussa on nyt muutama kuva, joita ei alun perin ollut tarkoitusta julkaista, mutta tehostaakseni tekstiä päätin julkaista esimerkkikuvat, aivan kuten kätilöopiskelijoidenkin oppimateriaalissa on yllä mainitsemani esimerkin mukaisia kuvia!

Tästä linkistä saa nyt mennä katselemaan minun kuviani jotka ovat julkisesti esillä, siten myös täysin vapaasti Teidän arvosteltavissanne.

Kiitos ajastasi,
Nordicshot

p.s. keskustelen mielelläni aiheesta alla olevassa kommenttiosiossa

9 kommenttia artikkeliin “Metsästyskuvat ja niiden jakaminen

  1. Mika Harju Vastaa

    Hyviä pointteja. Itsekkin jonkin verran kuvausta harrastaneena yritän saada kuvaan mieluummin ”hetken”, kuin ainoastaan saadun saaliin. Some jo itsessään vääristää ihmisten ajattelua ja toisaalta, on visuaalisia ihmisiä ja sitten niitä, jotka eivät ole. Kaikilla ei ole silmää kuvata tilannetta ”oikein” vaan jo esimerkiksi kuvakulma muuttaa kuvan sanomaa. Joku haluaa postata kuvan joka ikisestä saaliiksi saadusta variksesta ymmärtämättä, ettei se ehkä oikeasti kiinnosta ketään. Toiset taas eivät postaa mitään, ettei kukaan pahoita mieltään. Sekään e ole hyvä juttu, kun puhutaan kuitenkin elämäntavasta, jonka laillisuutta kukaan ei pysty kyseenalaistamaan. Riistakuvauskurssi olisikin oiva idea tuoda esille peruslainalaisuuksia kuvaamisesta ja saaliin kunnioittamisesta.

    • Nordicshot Artikkelin kirjoittajaVastaa

      Kiitos kommentistasi. Itse myös koitan saada tilanteesta kuvia, niitä löytyykin joitain tuolla instagramiin puolelta.
      Riistakuvauskurssi kuulostaa hauskalta idealta. Ehkä joku sellaisen voisi totetuttaa verkkokurssina. Perusasiat kuvankäsittelystä samaan pakettiin?

  2. Petri Vastaa

    Todella hyvä kirjoitus! Toivottavasti porukka saa tämän kautta ajatuksia omiin kuviinsa.

  3. Nordicshot Artikkelin kirjoittajaVastaa

    Kiitos! Ennen kun tätä aletaan ajattelemaan, se pitää saada ihmisten luettavaksi. Toivotaan tosiaan, että mahdollisimman moni eksyy tänne lukemaan ☺️

  4. Eränkäyntiä Vastaa

    Nyt on painavaa ja tarkasti luettavaa tekstiä! Juurikin samaa mieltä olen ja nuo kuvat toimivat hyvin valaisevina esimerkkeinä. Kuvat ovat tämän ajan tarinankerrontaa, joka on aina ollut tärkeä osa metsästyskulttuuria. Ennen nämä tarinat kuuli nuotioilla ja metsästyksen yhteydessä, tai luki tyylillä kirjoitettuista eränovelleista. Lähes poikkeuksetta niissä kunnioitetaan riistaa ja huumorin kohde on metsästäjä itse. Tuollaiset WOW -kuvat pienellä tarinalla ryhditettynä ovat juurikin parhautta, joihin voi palata vuosienkin jälkeen. Mutta niinhän se vaan menee, että toisilla on syntyjään se tarinankertojan lahja ja toiset oppii itselleen sopivan tyylin ajansaatossa. Siksi tällaisia vinkkejä on suotava jakaa! Kiitos.

    • Nordicshot Artikkelin kirjoittajaVastaa

      Kiitos tästä! Erittäin hyvin sanottu. Enpä aikasemmin ollutkaan ajatellut asiaa ihan tuosta kulmasta. Kyllä!

  5. Jouni Hakonen Vastaa

    Jeps, asiatekstiä. Näitä pulkassa makaavia 5x ammuttuja seulapusseja katsellessa monasti hiipii mieleen, että kun metsästystä harrastamaton hlö sellaisen näkee, niin se jo saattaa olla laukaiseva tekijä perusnegatiiviseen asenteeseen metsästystä kohtaan. Ihminen kun luontaisesti muodostaa asioista näkemyksiä ihan lyhyen asiakontaktin perusteella, niin asiallinen kuva kohteesta (olkoon vaikka ”vain” supikoira) auttaa sen positiivisen mielleyhtymän luomisessa. Me (eränkävijät) olemme kuitenkin pieni ryhmä, joka on demokratiadiktatuurin armoilla, eli meidän itsemme antama julkisuuskuva vaikuttaa paljon yleiseen mielipiteeseen.
    Jos ajattelemme esim. luontokuvajien kuvia supikoiranpennuista, nätillä bokehilla hämärässä metsässä. Niiden arvo mielipiteenmuokkaajana on armottoman suuri. Kuinka tuollaisia söpöjä karvapalloja voidaan tappaa, varsinkin, kun kuvat metsästäjien toimesta ovat luokkaa kasa verisiä karvamyttyjä.
    Eikä sen paremman kuvan ottoon aikaa kulu montaa sekuntia enempää, kuin sen suttumyttykuvan…

    • Nordicshot Artikkelin kirjoittajaVastaa

      Aivan, hyviä mietteitä, näin se juuri on. Tällä tekstillä koitinkin saada porukkaa miettimään, että ei se juuri mitään vaadi, että siitä kuvasta saadaan huomattavasti ”hyväksytympi”. Enää tarttis vain saada se ihmisten luettavaksi 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *